Kim­mo Huil­la kir­joit­taa Suo­men­se­län Sa­no­mis­sa 26.9. jul­kais­tus­sa mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­ses­saan Seu­ra­kun­nat up­po­a­vat Tar­jan­tee­seen, et­tei seu­ra­kun­tien yh­dis­ty­mi­nen ole lain­kaan tun­ne­ky­sy­mys. Kui­ten­kin hä­nen kir­joi­tuk­sen­sa pe­rus­te­lut ovat suu­rel­ta osin tun­ne­poh­jai­sia.

Kuu­los­taa hy­vin pe­lot­ta­val­ta, kun väi­te­tään, et­tä syn­ty­väs­sä suu­res­sa seu­ra­kun­nas­sa yh­tei­söl­li­syys hä­vi­äi­si, ih­mis­ten yh­teys ka­to­ai­si tai et­tä työn­te­ki­jät jäi­si­vät kas­vot­to­mik­si.

Lii­tos­so­pi­mu­seh­do­tuk­ses­sa mai­ni­taan jo ihan alus­sa kä­si­te kirk­ko­a­lue, joka tar­koit­taa sitä, et­tä meil­lä kum­mal­la­kin seu­ra­kun­nal­la säi­lyi­si oma kirk­ko­a­lu­eem­me, jol­la jär­jes­te­tään omat ju­ma­lan­pal­ve­luk­sem­me en­ti­seen ta­paan, jos­sa toi­mii oma di­a­ko­ni­a­työm­me, kas­va­tus- ja nuo­ri­so­työm­me, mu­siik­ki­työm­me, omat toi­min­ta­tii­mim­me jne.

Kum­mal­ta­kin kirk­ko­a­lu­eel­ta lii­tos­seu­ra­kun­nan hal­lin­nos­sa on ih­mi­siä, jot­ka tun­te­vat alu­een­sa ti­lan­teen ja vä­lit­tä­vät sii­tä tie­toa pää­tök­sen­te­koon.

Meil­lä on ol­lut jo nyt muu­ta­mia työn­te­ki­jöi­tä, jot­ka ovat ol­leet seu­ra­kun­nas­sa yh­tei­siä, ni­mit­täin kirk­ko­her­ra, kant­to­ri, ja osin yh­teis­työ­tä on teh­ty jo di­a­ko­ni­as­sa, nuo­ri­so­työs­sä, strii­mauk­ses­sa ja ta­lous­toi­mis­to­jen teh­tä­vis­sä­kin.

Luu­li­sin, et­tä ai­na­kin kirk­ko­her­ran ja kant­to­rin kas­vot ovat jo tul­leet tu­tuik­si niil­le, jot­ka käyt­tä­vät seu­ra­kun­nan pal­ve­lu­ja. En ym­mär­rä, mik­sei­vät muut­kin tu­tuik­si tu­li­si.

Sun­nun­tai­sis­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa kirk­ko­kan­sa is­tuu pen­keis­sä yleen­sä laa­jal­le le­vit­täy­nee­nä. Har­va sii­nä ti­lai­suu­des­sa ka­ve­rin kans­sa seu­rus­te­lee.

Enem­män­kin ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa seu­ra­kun­ta­lai­nen tah­too ar­vi­oi­da omaa ti­laan­sa Ju­ma­lan edes­sä ja hil­jaa si­sim­mäs­sään seu­rus­te­lee Jee­suk­sen kans­sa. Sit­ten kor­kein­taan kirk­ko­kah­veil­la saa­te­taan et­siä sitä yh­tei­söl­li­syyt­tä ju­tus­te­le­mal­la tut­tu­jen kans­sa, mut­ta sitä mah­dol­li­suut­ta­han ei seu­ra­kun­ta­lii­tos meil­tä vie.

Sitä pait­si kirk­ko­kah­veil­le­kin jää vain osa ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen osal­lis­tu­neis­ta.

Mi­nus­ta kui­ten­kin sem­mois­ta lä­hei­sem­pää yh­teyt­tä tar­jo­a­via ti­lai­suuk­sia ovat raa­mat­tu­pii­rit, toi­min­ta­tii­mit, kir­kol­li­set har­ras­tus­ryh­mät, ku­ten kirk­ko­kuo­ro tai vaik­ka nyt Vir­roil­la toi­mi­va gos­pel­lat­ta­ri-ryh­mä, kai­ken­lai­set raa­man­tu­no­pe­tus­het­ket, ret­ket ja ru­kou­sil­lat.

Nii­hin va­li­tet­ta­vas­ti kyl­lä osal­lis­tuu var­sin niuk­ka osa seu­ra­kun­ta­lai­sis­ta, se joka yleen­sä on sitä ”jul­kius­ko­vais­ta sak­kia”. Sem­moi­sia ta­pah­tu­mia on tar­jol­la kum­mal­la­kin kirk­ko­a­lu­eel­la, ja jos sem­moi­seen ko­koon­tu­mi­seen ek­syy joku naa­pu­ris­ta, se var­mas­ti ko­e­taan yk­si­no­maan hie­nok­si asi­ak­si.

Seu­ra­kun­ta­lii­tos voi syn­nyt­tää siis uu­sia vi­rik­kei­tä ja ha­jot­taa ve­re­tön­tä luu­tu­nut­ta kaa­va­mai­suut­ta.

Seu­ra­kun­ta­lii­tos tur­vaa myös ny­kyis­ten seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­den työl­li­syy­den. Jos meil­lä ny­kyis­ten työn­te­ki­jöi­den jää­des­sä eläk­keel­le ei ole­kaan ra­ha­ti­lan­teen vuok­si tar­jo­ta täy­si­päi­väis­tä työ­tä seu­raa­jal­le, voi uu­den te­ki­jän rek­ry­toi­mi­nen ol­la lä­hes mah­do­ton­ta.

Sel­lai­sis­ta ti­lan­teis­ta on muu­al­ta usei­ta esi­merk­ke­jä. Toi­saal­ta jo nyt ny­kyi­siä seu­ra­kun­tiem­me työn­te­ki­jöi­tä pe­lot­taa mah­dol­li­suus oman teh­tä­vän osa-ai­kais­ta­mi­ses­ta tai ul­kois­ta­mi­ses­ta. Näi­hin on­gel­miin seu­ra­kun­ta­lii­tos aut­taa.

Huil­la kir­joit­taa teks­tis­sään myös kir­kos­ta ero­a­mi­ses­ta. Hä­nen nä­ke­myk­sen­sä mu­kaan kir­kos­ta ero­taan, jos seu­ra­kun­ta etään­tyy seu­ra­kun­ta­lai­sis­ta.

Seu­ra­kun­ta­lii­tok­sen ta­kia niin ei ai­na­kaan ta­pah­du. Ei­kö­hän ero­a­mi­sien mer­kit­tä­vin syy ole koko län­ti­sen Eu­roo­pan maal­lis­tu­mi­nen ei­kä se, et­tä kak­si vä­hä­vä­kis­tä seu­ra­kun­taa päät­tää lyö­dä hynt­tyyt yh­teen pys­ty­äk­seen kuu­lut­ta­maan Ju­ma­lan evan­ke­liu­mia.

Pir­jo Met­tä­nen