Tuija Veija
Koulu on perinteisesti ollut kylän keskus, näin se oli Siekkisessäkin vielä muutama vuosikymmen sitten. Nykyisin koulurakennus on yksityisomistuksessa ja Marja Laitisen koti.
Koulu on hänen arvionsa mukaan rakennettu 1930–1940-lukujen taitteessa, todisteena on rakennuksen uumenista tuolta ajalta löytyneitä sanomalehtiä. Koulutyö Siekkisessä loppui 1990-luvun alussa.
– Ostimme koulun vuonna 1992 ja siinä on ollut muutakin käyttöä ennen kuin siitä tuli meille koti vuonna 2004. Esimerkiksi taiteilijoita on ollut vuokralla, yksi pitkäaikaisimpia oli Virroillakin vaikuttaneen piispa Yrjö Sariolan poika, kuvataiteilija Ilkka Sariola, Laitinen kertoo.
Koululla pyöri aikanaan muutaman vuoden ajan myös kansalaisopiston jumppapiiri.
Asunnon osuudeksi on remontoitu vähän reilu 70 neliömetriä, loppuosa rakennuksesta on varastotiloina.
Marja on viihtynyt hyvin entiseen kouluun remontoidussa kodissa.
– Vanhat hirsiseinät hengittävät, joten sisäilmaongelmia ei ole. Täällä on helppo hengittää.
Pojilla oli poikien leikit
Kouluun liittyy kyläläisillä paljon muistoja opettajista ja muista koulun työntekijöistä. Rautatien läheisyys toi oman lisämausteensa ja ainakin pojille jännitystä elämään.
– Pojat kuulivat jo kaukaa tavarajunan lähestyvän ja kirmasivat radalle kilpaillen, kuka ehti viimeisenä radan toiselle puolelle ennen kuin juna ajoi ohi. Mahtoi siinä veturinkuljettajalla olla sydämentykytystä, muistelee Elina Ahopelto, jonka koulumatka Siekkisen koululle oli vajaa kilometri.
Toinen leikki pojilla oli asettaa kolikoita raiteille ja katsoa miten paljon ne litistyivät junan ajettua niiden yli.
Siekkisen koulupiiriin kuuluva alue jatkui keskustan suuntaan aina Nallelaan ja Rajaniemeen asti.
