Riik­ka Tal­li­la

Es­pan­jan Bil­ba­os­ta ta­voi­tet­tu Har­ri Tar­vai­nen ei ole juu­ri­kaan syn­ty­mä­päi­vä­haas­tat­te­lu­ja an­ta­nut, mut­ta nyt hän te­kee poik­keuk­sen 70-vuo­tis­päi­vän­sä kyn­nyk­sel­lä.

– Kun en ole enää puo­lu­e­po­li­tii­kas­sa mu­ka­na, voin va­paam­min pu­hua, hän muo­toi­lee.

Tar­vai­nen ker­too ole­van­sa reis­sus­sa vie­lä hel­mi­kuun puo­li­vä­liin as­ti, Es­pan­jas­ta hän jat­kaa mat­kaa Rans­kaan ja Sak­saan. Mat­ka­kump­pa­ni­na on elä­män­kump­pa­ni. Maa­lis­kuus­sa syn­ty­mä­päi­vä­san­ka­ri sa­noo juh­lis­ta­van­sa 15. tam­mi­kuu­ta ole­vaa merk­ki­päi­vää Vir­tain Ur­hei­li­joi­den hiih­to­ja­os­ton kans­sa.

Um­pi­poh­jas­sa lap­suu­des­saan asu­nut Har­ri muut­ti Vir­roil­le 12-vuo­ti­aa­na, sitä en­nen hän oli asu­nut, iso­van­hem­pien­sa luo­na Ou­lus­sa, Ori­ve­del­lä ja Ko­ke­mä­el­lä. Si­sa­ruk­sia hä­nel­lä on kak­si.

Harri 1-vuotiaana.

Juntusen valokuvausliike

– Tul­les­sa­ni Vir­roil­le, tu­tus­tuin äk­kiä ka­ve­rei­hin. Kä­vim­me ke­säi­sin Tois­ve­del­lä ui­mas­sa, pe­la­sim­me fu­tis­ta ja lät­kää sil­loi­sen kaa­to­pai­kan vie­res­sä Um­pi­poh­jas­sa.

Hän luon­neh­tii ol­leen­sa pie­ni­ko­koi­nen ja ar­ka poi­ka, jol­le lii­kun­nas­sa pär­jää­mi­nen an­toi it­se­tun­toa.

– Lii­kun­ta ja ul­ko­pe­lit voit­ti­vat lu­ke­mi­sen.

Har­ri pää­si lii­kun­nal­li­sen työn­sä syr­jään kiin­ni ol­les­saan 15-vuo­ti­as. 

– Ju­ha­ni Vii­ta palk­ka­si mi­nut lii­kun­ta­toi­meen tuol­loin. Pi­din ui­ma­kou­lua Vir­tain ky­lis­sä, joi­ta oli noin kym­men­kun­ta. Ajoin pol­ku­pyö­räl­lä kol­meen ky­lään päi­väs­sä. Yh­te­nä päi­vä­nä saat­toi ol­la Kil­lin­kos­ki, Lie­den­poh­ja ja Äi­jän­ne­va, seu­raa­va­na päi­vä­nä suun­ta­sin Vas­kuun ja Vas­ki­ve­den suun­taan. Il­tai­sin eh­din vie­lä len­to­pal­lo­har­joi­tuk­siin, muis­te­lee Tar­vai­nen.

Lentopal­lo­liittoon nuoriso­pääl­liköksi

Vir­tain lu­ki­on jäl­keen Har­ri läh­ti ar­mei­jaan Sä­ky­lään. Siel­lä hän toi­mi kra­naa­tin­hei­tin­komp­pa­ni­as­sa ja suo­rit­ti aliup­see­ri­kou­lun. En­nen lii­kun­na­noh­jaa­jan opin­to­ja Vie­ru­mä­el­lä, hän kou­lut­tau­tui Kuor­ta­neen ur­hei­luo­pis­tos­sa, jos­sa val­men­net­tiin lii­kun­na­noh­jaa­jik­si pyr­ki­viä.

– Tu­han­sien ha­ki­joi­den jou­kos­ta Vie­ru­mä­en ur­hei­luo­pis­tos­sa vuon­na 1978 aloit­ti 20 poi­kaa. Kurs­si­ka­ve­ri­na­ni oli muun mu­as­sa joh­ta­vak­si len­to­pal­lo­pe­laa­jak­si ja -val­men­ta­jak­si yl­tä­nyt Jou­ni Park­ka­li.

Val­mis­tut­tu­aan lii­kun­na­noh­jaa­jak­si, ei Tar­vai­sel­le ol­lut Vir­roil­la töi­tä. Tie vei­kin kym­me­nek­si vuo­dek­si Hel­sin­kiin Suo­men Len­to­pal­lo­lii­ton nuo­ri­so­pääl­li­kök­si. Joh­ta­va opet­ta­ja Ta­pa­ni Ilk­ka oli suo­si­tel­lut Har­ria len­to­pal­lo­lii­tol­le.

– Tuol­loin elet­tiin kas­vun ai­kaa, teh­tä­vä­nä­ni oli val­men­taa nuo­ria len­to­pal­loi­li­ja­lu­pauk­sia ym­pä­ri Suo­mea ja olin mu­ka­na ke­hit­tä­mäs­sä Po­wer Cu­pia.

Kym­me­nen vuo­den jäl­keen pää­kau­pun­ki­seu­tu al­koi ah­dis­taa Har­ria.

– Ai­ka meni ru­tii­nei­hin ja lii­ken­ne­ruuh­kiin. Oli hel­po­tus ja oi­kea rat­kai­su pääs­tä pois Hel­sin­gis­tä. Len­to­pal­lo­liit­to ja Kuor­ta­neen ur­hei­luo­pis­to al­koi­vat teh­dä yh­teis­työ­tä ja ke­hit­tää len­to­pal­loa län­nen alu­eel­la. Sitä kaut­ta pää­sin ta­kai­sin Vir­roil­le ja kul­jin vii­den vuo­den ajan töis­sä Kuor­ta­neel­la.

Tuon ai­ka­kau­den jäl­keen Tar­vai­nen ja­koi osaa­mis­taan eri­lai­sis­sa työ­ku­vi­ois­sa Nuo­ris­kes­kus Mart­ti­ses­sa, lii­kun­ta­toi­mes­sa, nuo­ri­so­toi­mes­sa, kan­sa­lai­so­pis­tos­sa, Tre­dus­sa ja muil­la as­teil­la kou­lu­maa­il­mas­sa.

Hä­net tun­ne­taan Vir­roil­la mo­nis­ta pii­reis­tä, isos­sa osas­sa niis­sä näyt­te­lee lii­kun­ta, ta­val­la tai toi­sel­la. Ve­si­jump­paa ja eri­lai­sia mui­ta kun­to­pii­re­jä yhä edel­leen kan­sa­lai­so­pis­tos­sa oh­jaa­va Tar­vai­nen sa­noo et­si­neen­sä it­sel­leen jat­ka­jaa.

– Vie­lä en ole löy­tä­nyt, mut­ta reis­sua var­ten sain han­kit­tua si­jai­sen it­sel­le­ni.

Motto lempibändiltä

Tar­vai­nen elää lem­pi­bän­di The Rol­ling Sto­ne­sis­ta pe­räi­sin ole­van Vie­ri­vä kivi ei sam­ma­loi­du -mot­ton­sa mu­kaan.

– Saan voi­maa ih­mi­sis­tä, joi­ta lii­ku­tan ja kan­nus­tan liik­ku­maan. Työ on mi­nul­le har­ras­tus. Ikä on vain nu­me­ro. Py­syn kun­nos­sa, kun en ru­ti­noi­du.

Ui­ma­hal­lin puo­les­ta kun­nan­val­tuu­tet­tu­na­kin pu­hu­nut ei kyl­läs­ty ai­hee­seen, vaik­ka ei asi­aa it­se enää ak­tii­vi­ses­ti aja­kaan.

– Mut­ta jos joku läh­tee aja­maan, niin tuen ja kan­nus­tan. Ui­ma- ja hen­gen­pe­las­tus­lii­tol­ta saa­ma­ni tie­don mu­kaan kes­ki­mää­rin kuu­si ih­mis­tä käy noin kuu­si ker­taa vuo­des­sa ui­ma­hal­lis­sa. Se te­ki­si 3 600 käyn­tiä vuo­des­sa. Tämä mää­rä suh­teu­tet­tu­na Vir­tain asu­kas­lu­kuun oli­si pal­jon kan­nat­ta­vam­pi in­ves­toin­ti ve­ron­mak­sa­jien sai­rauk­sien en­nal­ta­eh­käi­syyn kuin moni muu koh­de, jo­hon ra­haa lai­te­taan, ajat­te­lee 70-vuo­ti­as.

Hän iloit­see myös sii­tä, et­tä nyt Vir­roil­la ha­e­taan 100-pro­sent­ti­ses­sa työ­suh­tees­sa ole­vaa lii­kun­na­noh­jaa­jaa.

– Kun on näin hulp­pe­at lii­kun­ta­pai­kat, vaa­tii se myös työn­te­ki­jä­re­sur­soin­nin sen mu­kai­ses­ti.

Kun luot­ta­mus­toi­mil­ta on jää­nyt ai­kaa, viet­tää Har­ri Tar­vai­nen mie­lel­lään ai­kaa lap­sen­las­ten kans­sa. Myös mat­kai­lu on mu­ka­va har­ras­tus.

– Vaik­ka olen nyt lo­mal­la, odo­tan ke­vään jump­pia, kun pääs­tään tes­taa­maan Edi­tin puis­ton uu­sia lait­tei­ta.