Tui­ja Vei­ja

Vir­tain so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­se­man di­a­lyy­siyk­si­kös­sä vie­tet­tiin 35-vuo­tis­juh­laa per­jan­tai­na 9. lo­ka­kuu­ta kak­ku­kah­vien mer­keis­sä. Ta­pah­tu­maan oli kut­sut­tu po­ti­lai­ta ja hei­dän omai­si­aan, en­ti­siä hoi­ta­jia ja sekä si­dos­ryh­mien edus­ta­jia.

Sa­tel­liit­ti­di­a­lyy­siyk­si­kön vas­taa­va hoi­ta­ja Hei­di Vii­ta­nen on työs­ken­nel­lyt rei­lun kak­si vuot­ta yk­si­kön vas­taa­va­na hoi­ta­ja­na.

– Di­a­lyy­si on toi­mi­nut Vir­roil­la jo 35 vuot­ta, mut­ta sil­ti se on mo­nel­le vie­ras pal­ve­lu, hän to­te­aa.

En­sim­mäi­set di­a­lyy­si­hoi­dot Vir­roil­la on teh­ty jo vuo­si­na 1978–1980, mut­ta jat­ku­va toi­min­ta al­koi pie­niä tau­ko­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta 7. lo­ka­kuu­ta 1991.

Di­a­lyy­si on toi­mi­nut Vir­roil­la jo 35 vuot­ta, mut­ta sil­ti se on mo­nel­le vie­ras pal­ve­lu.

Ny­kyi­sis­sä ti­lois­sa di­a­lyy­si on toi­mi­nut 12 vuot­ta. Aluk­si yk­sik­kö toi­mi vuo­de­o­sas­tol­la ja sit­ten po­lik­li­ni­kan puo­lel­la yh­des­sä lää­kä­rei­den vas­taa­not­to­huo­neis­ta, jon­ka re­mon­toi­mi­seen hoi­ta­jat Hil­le­vi Syr­jä­nen ja Au­ne Ki­vi­o­ja osal­lis­tui­vat osin omal­la ajal­laan.

Vastuullista mutta innostavaa työtä

Syr­jä­nen toi­mi 33 vuot­ta yk­si­kön vas­taa­va­na hoi­ta­ja­na ja muis­te­li, mi­ten yli­lää­kä­ri Ka­le­vi Sa­lo­ran­ta mää­rä­si po­lik­li­ni­kal­la työs­ken­te­le­vän hoi­ta­jan di­a­lyy­si­hoi­ta­jan kou­lu­tuk­seen Ta­y­siin.

– Kä­vim­me Ul­la Pirt­ti­jär­ven kans­sa kol­men vii­kon tii­viin opis­ke­lu­jak­son Ta­y­sis­sa. Se oli jän­nit­tä­vää ja in­nos­ta­vaa. Au­to­mat­kal­la ker­ta­sim­me op­pi­maam­me ja kä­vim­me asi­oi­ta läpi, Syr­jä­nen ker­too.

En­sim­mäi­nen di­a­lyy­si­ko­ne oli ma­nu­aa­li­nen, ja hoi­ta­jan oli ol­ta­va vie­rel­lä koko ajan.

– Mei­tä oli vain kak­si hoi­ta­jaa, jot­ka osa­sim­me ko­neet ja hoi­don. Työs­ken­te­lim­me vuo­rois­sa yk­sin, jo­ten oli mah­do­ton­ta läh­teä hoi­don jat­ku­es­sa syö­mään tai edes ves­saan. Vas­tuu oli iso.

Ny­kyi­set au­to­maat­ti­set ko­neet hä­lyt­tä­vät, jos jo­tain eri­tyis­tä ta­pah­tuu, mut­ta hoi­ta­jan on ol­ta­va koko ajan kuu­lo­e­täi­syy­den pääs­sä. Kou­lu­tus­ta oli tar­jol­la use­am­man ker­ran vuo­des­sa.

On pie­nen yk­si­kö etu, et­tä po­ti­laat tu­le­vat hy­vin tu­tuik­si.

Syr­jä­nen mai­nit­see työn­sä ai­no­an hait­ta­puo­len ol­leen, et­tä po­ti­lai­siin eh­ti pit­kien hoi­to­suh­tei­den ai­ka­na kiin­tyä.

– Sii­nä op­pi tun­te­maan po­ti­laan ja hä­nen per­heen­sä, ot­ti vas­taan hä­nen ilon­sa ja su­run­sa. Kun hän sit­ten me­neh­tyi, se oli hoi­ta­jal­le­kin su­rul­li­nen paik­ka. Kun taas joku saa mu­nu­ais­siir­teen ja ter­veh­tyy, ei­kä tar­vit­se enää di­a­lyy­sia, se on iloi­nen ta­pah­tu­ma.

Po­ti­lai­ta on täl­lä het­kel­lä vii­si, li­säk­si muu­ta­mia lo­ma­po­ti­lai­ta käy Vir­roil­la hoi­dos­sa. Di­a­lyy­sia teh­dään kuu­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa nel­jän hoi­ta­jan voi­min.

– On pie­nen yk­si­kö etu, et­tä po­ti­laat tu­le­vat hy­vin tu­tuik­si. Ym­pä­ris­tö on myös rau­hal­li­sem­pi ja mo­nen mie­les­tä myös tur­val­li­sem­pi ver­rat­tu­na suur­ten kau­pun­kien sai­raa­la­maa­il­maan, Vii­ta­nen to­te­aa.

Yksikön puolesta taisteltiin

Pu­hei­ta Vir­tain yk­si­kön lak­kaut­ta­mi­ses­ta on Vii­ta­sen ja Syr­jä­sen mu­kaan ol­lut ai­na. Pi­sim­mäl­le pu­heis­sa edet­tiin vuo­sia sit­ten, kun kau­pun­gin­val­tuus­to ko­koon­tui päät­tä­mään asi­as­ta.

– Eräs po­ti­lais­ta sa­noi hoi­don ai­ka­na, tä­mä­hän lop­puu nyt sit­ten, kun te et­te ha­lua hoi­taa mei­tä. Di­a­lyy­si­toi­min­nan puo­les­ta he­rä­si sil­loin tais­te­lu­ha­lua. Olim­me heti asi­as­ta po­ti­laal­ta kuul­tu­am­me yh­tey­des­sä eri val­tuu­tet­tui­hin asi­an tii­moil­ta, ja toi­min­ta sai jat­kua.

Syr­jä­nen koki sil­loin ole­van­sa po­ti­lai­den puo­les­ta­pu­hu­ja

– Sai­raal­la ih­mi­sel­lä kaik­ki ener­gia me­nee omaan jak­sa­mi­seen. Kuka po­ti­laan asi­oi­ta ajaa, el­lei hoi­ta­ja?

– Vä­lil­lä ky­lil­lä pu­hu­taan, et­tä di­a­lyy­si on tääl­lä lop­pu­nut, mut­ta kyl­lä tääl­lä pors­ku­te­taan. Spe­ku­laa­ti­oi­ta riit­tää ai­na. Tie­tys­ti toi­vom­me, et­tä pal­ve­lu säi­lyy Vir­roil­la, Vii­ta­nen huo­maut­taa.

Kodinomainen ilmapiiri

Eini Hautakankaan (oik.) tytär Maria Hautakangas on suositellut ikääntyvälle äidilleen siirtymistä Seinäjoelle dialyysiin, jolloin lääkäri olisi aina lähellä, mutta vielä Eini-äiti ei ole siihen suostunut, vaan haluaa jatkaa hoitoa Virroilla.

Kah­vi­pöy­dän ää­rel­lä ala­vu­te­lai­nen Ei­ni Hau­ta­kan­gas ker­toi käy­neen­sä Vir­roil­la di­a­lyy­sis­sa jo vii­ti­sen vuot­ta.

Ai­em­min hä­nel­lä oli hoi­to­na vat­sa­kal­vo­di­a­lyy­si, joka mah­dol­lis­ti va­paam­man elä­män ja pie­net reis­sut­kin.

– Se oli­si ol­lut iha­na hoi­to, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti se lak­ka­si toi­mi­mas­ta, hän ker­toi ja mai­nit­si, et­tä di­a­lyy­si ei kui­ten­kaan ole si­dot­tu tiet­tyyn hoi­to­paik­kaan.

– Olen käy­nyt di­a­lyy­sis­sä myös Kok­ko­las­sa ja Sei­nä­jo­el­la. Eri­kois­sai­raan­hoi­to puo­les­taan toi­mii Ta­y­sin kaut­ta.

Kun Hau­ta­kan­kaan hoi­to Vir­roil­la al­koi, hän asui Sap­sa­lam­min ky­läl­lä, ja mat­ka oli Vir­roil­le huo­mat­ta­vas­ti ly­hy­em­pi kuin Sei­nä­jo­el­le kes­kus­sai­raa­laan. Nyt hän asuu Ala­vu­den kes­kus­tas­sa, jo­ten mat­ka­e­roa hoi­to­paik­koi­hin on vain vii­si ki­lo­met­riä.

Hän käy mie­lel­lään Vir­roil­la hoi­dos­sa kol­me ker­taa vii­kos­sa, jo­kai­nen hoi­to­ker­ta kes­tää ne­li­sen tun­tia. Luot­to­tak­sin kyy­dis­sä mat­ka­kaan ei hän­tä ra­si­ta.

– Tääl­lä on niin iha­nat hoi­ta­jat, tun­nen ole­va­ni yk­si hei­dän per­heen­jä­se­nis­tään. Pie­nes­sä yk­si­kös­sä on ko­di­no­mai­nen il­ma­pii­ri. Jou­lu­nai­kaan syöm­me jou­lu­tort­tu­ja ja juom­me glö­giä, ju­han­nuk­se­na on tar­jol­la mak­ka­raa. Oli iha­naa, kun eräs hoi­ta­jis­ta sai vau­van ja kävi pik­kuis­ta meil­le­kin näyt­tä­mäs­sä.

Hau­ta­kan­gas saa hoi­don ajan ku­lu­maan te­le­vi­si­o­ta kat­sel­len.

– La Pro­me­sa on suo­sik­ki­ni, mut­ta kat­se­len kaik­kea mitä te­le­vi­si­os­ta sat­tuu tu­le­maan.