Tui­ja Vei­ja

Ti­mon Re­mont­ti ja Ra­ken­nus -toi­mi­ni­men yrit­tä­jä Timo Le­so­nen le­vit­tää laas­tia sei­nään Vir­tain kes­kus­tas­sa si­jait­se­vas­sa asun­nos­sa. Me­neil­lään on kyl­py­huo­neen laa­toi­tus ja koko asun­non täy­del­li­nen re­mont­ti.

– Täl­lai­nen täys­re­mont­ti on mu­ka­va, kun ai­kaa ei tar­vit­se käyt­tää odot­ta­mi­seen. Esi­mer­kik­si ve­sie­ris­tei­den kui­vu­mi­nen vie ai­kan­sa, ei­kä sitä voi kii­reh­tiä. Täs­sä pää­sen vaik­ka­pa maa­laa­maan keit­ti­ön sei­niä laas­tin kui­vu­mis­ta odo­tel­les­sa, Le­so­nen ker­too

 Seu­raa­va­na työ­koh­tee­na odot­taa pönt­tö­uu­nin muu­raus Kars­tu­las­sa.

– Näil­lä seu­duil­la ei pys­ty eri­kois­tu­maan tiet­tyyn hom­maan, vaan on hal­lit­ta­va koko skaa­la. Teen kat­to­ja, sisä- ja ul­ko­re­mont­te­ja, muu­raus­ta, laa­toi­tus­ta, eli kaik­kea re­mont­tei­hin ja ra­ken­ta­mi­seen liit­ty­vää. 

Uu­ne­ja ja tak­ko­ja hän on muu­ran­nut yri­tys­toi­min­nan alus­ta, eli vuo­des­ta 2008 al­ka­en.

Hän sa­noo, et­tä pönt­tö­uu­nien ky­syn­tä on vii­me ai­koi­na li­sään­ty­nyt, nyt ku­kaan ei enää ha­lua Tu­li­ki­vi- tai pu­na­tii­li­tak­kaa.

– Pönt­tö­uu­nin vä­rik­si voi va­li­ta mitä vaan, ja se is­tuu mu­ka­vas­ti ny­kyi­seen si­sus­tust­ren­diin. Ker­man­val­koi­set ja mus­tat kuo­ret ovat suo­si­tuim­pia, mut­ta myös lon­ke­ro­töl­kin vä­reis­sä ole­vaa pönt­tö­uu­nia on ky­syt­ty, hän nau­raa.

Vaihtelu on parasta

– Val­mis­tuin am­mat­ti­kou­lus­ta ra­ken­nu­sa­lal­le pa­ra­hik­si 1990-lu­vun la­man al­la. Töi­tä ei tah­to­nut löy­tyä ja me­nin jon­kin ajan ku­lut­tua Rant­si­laan mak­ka­ra­teh­taal­le töi­hin ja kou­lut­tau­duin elin­tar­vi­ke­työn­te­ki­jäk­si. Jos­sain vai­hees­sa opis­ke­lin myös hit­sa­rik­si.

Pää­tös yrit­tä­jäk­si ryh­ty­mi­ses­tä kyp­syi Ou­lun ka­sar­mi­a­sun­to­jen sa­nee­rauk­sen ai­kaan, ker­ros­ta­lon vin­til­lä.

– Siel­lä kyp­syi pää­tös, et­tä palk­ka­töi­den si­jaan työl­lis­tän it­se­ni yrit­tä­jä­nä.

Yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen ei ole ka­dut­ta­nut. Töi­tä riit­tää ja ka­len­te­ri on täyn­nä pit­käl­le tal­veen. Le­so­nen miet­tii, et­tä pa­ras mai­nos on tyy­ty­väi­nen asi­a­kas.

Oman yrit­tä­jyy­ten­sä par­haak­si puo­lek­si Le­so­nen nos­taa vaih­te­le­vuu­den. Kah­ta sa­man­lais­ta päi­vää ei ole.

– On mu­ka­va teh­dä joka päi­vä vä­hän eri­lais­ta hom­maa. En var­maan enää viih­tyi­si suu­ren ra­ken­nus­liik­keen työn­te­ki­jä­nä, jos pi­täi­si teh­dä vain esi­mer­kik­si maa­laa­mis­ta koko ajan.

Mi­tään suu­ria haas­tei­ta hän ei ole yrit­tä­jä­nä koh­dan­nut, vaan kaik­ki on su­ju­nut ta­sai­sen var­mas­ti. 

Timo ker­too saa­neen­sa ko­toa opin, et­tä töi­tä on teh­tä­vä, ja te­ke­väl­le nii­tä löy­tyy.

– Art­tu Wis­ka­rin sa­noin, mie­hen pi­tää huo­leh­tia nel­jäs­tä aas­ta: am­mat­ti, ak­ka, asun­to ja ajo­kort­ti. Se on kan­ta­nut ai­ka hy­vin.

Virrat oli hyvä valinta

Koil­lis­maal­la syn­ty­nyt Le­so­nen muut­ti per­heen­sä kans­sa Vir­roil­le 2009.

– Vai­mon työ­pai­kan pe­räs­sä muu­tet­tiin. Et­sim­me ta­loa Äh­tä­rin ja Vir­tain ra­ja­maas­tos­ta, ja Kil­lin­kos­kel­le pää­dyim­me. Kun kun­tien ti­lan­net­ta nyt ajat­te­lee, täy­tyy to­de­ta, et­tä va­lin­ta oli oi­kea, Le­so­nen to­te­aa.

– Olem­me viih­ty­neet hy­vin. Vai­mo työs­ken­te­lee Äh­tä­rin puo­lel­la ja mi­nun työ­koh­tee­ni ovat enim­mäk­seen Vir­roil­la.

Kult­tuu­ris­hok­kia Vir­roil­le aset­tu­mi­nen ei Le­so­sel­le ai­heut­ta­nut, sil­lä hän oli ai­em­min työs­ken­nel­lyt Tam­pe­reen seu­dul­la. Myös hä­nen jo ai­kui­set lap­sen­sa asu­vat Tam­pe­reel­la, jo­ten lä­hi­seu­dul­le aset­tu­mi­nen oli luon­te­vaa.

Työn vas­ta­pai­nok­si Leso-nen naut­tii luon­nos­sa liik­ku­mi­ses­ta, met­säs­tä­mi­ses­tä ja ka­las­ta­mi­ses­ta.

– Kau­pun­ki­lais­ta mi­nus­ta ei saa te­ke­mäl­lä­kään.