Raa­ma­tun ker­to­muk­sis­ta Jee­suk­sen ver­tauk­set ovat siel­tä jä­ri­syt­tä­vim­mäs­tä pääs­tä. En­si sun­nun­tain teks­tis­sä Jee­sus ker­too mie­hes­tä, joka jär­jes­ti juh­lat. En­sin ol­tiin in­nos­tu­nei­ta sii­tä, et­tä sai kut­sun juh­liin. Mut­ta kun H-het­ki lä­hes­tyi, kut­su­tut kek­si­vät mo­nen­lai­sia ve­ruk­kei­ta, mik­si ei­vät aio tul­la pai­kal­le. Sui­vaan­tu­nut isän­tä käs­ki haa­lia juh­la­vä­keä mis­tä ta­han­sa, kun­nes jo­kai­nen tuo­li pi­to­pöy­däs­sä oli­si täyn­nä.

Kuin­ka­han oli­si, jos it­se­näi­syys­päi­vän juh­laan sai­si pre­si­den­til­tä kut­sun. Koko kylä sii­tä ko­hi­si­si – joku mei­kä­läi­nen on me­nos­sa lin­nan juh­liin! Mitä jos tä­hän kut­suun vas­tat­tai­siin sit­ten näin: ”En tu­le­kaan, men­nään vai­mon kans­sa Ka­na­ri­al­le” ja ”En nyt pää­se tu­le­maan, men­nään työ­po­ru­kal­la tes­taa­maan fir­man uu­sia työ­suh­de­au­to­ja”. Päh­kä­hul­lui­na sel­lai­sia pi­det­täi­siin. Ei tuol­lai­sia juh­lia noin vain vä­lis­tä jä­te­tä.

Ke­nes­tä ja ke­nen juh­lis­ta Jee­sus pu­huu? It­ses­tään­kö? Jee­suk­sen jär­jes­tä­miä juh­lia suu­rem­paa ta­pah­tu­maa ei ole. Kut­su näi­hin juh­liin kuu­luu kai­kil­le, ja sitä kut­sua Jee­sus lä­het­ti ai­ka­naan op­pi­laan­sa vie­mään kai­kil­le kan­soil­le.

Sitä mitä joku pi­tää tär­ke­ä­nä, hän sääs­tää, pi­tää tal­lel­la, huo­leh­tii ja huol­taa. Jos pi­tää jo­tain it­ses­tään sel­vä­nä, voi huo­let­to­muu­des­saan ka­dot­taa sen.

Vuo­sia sit­ten ta­pa­sin van­han ys­tä­vä­ni. Hän esit­te­li mi­nut seu­ru­eel­leen ja ker­toi, mis­sä ai­ka­naan ta­pa­sim­me ja kuin­ka olim­me pal­jon te­ke­mi­sis­sä. ”Olim­me sil­loin ys­tä­vi­ä­kin” hän jat­koi.

Minä ko­e­tin hy­myil­lä ja nie­lai­sin sa­nat­to­ma­na. Olim­me ys­tä­viä. Elä­män ruuh­ka­vuo­det ja muu­ton myö­tä tul­lut vä­li­mat­ka oli­vat vä­hen­tä­neet yh­tey­den­pi­toa mi­ni­miin. It­se en ol­lut aja­tel­lut, et­tä ys­tä­vyy­tem­me oli­si päät­ty­nyt. Mut­ta luul­ta­vas­ti en ol­lut ol­lut ta­voi­tet­ta­vis­sa sil­loin kun hän tar­vit­si ys­tä­vää.

Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on kut­su Ju­ma­lan ys­tä­väk­si ja vie­raak­si hui­kei­siin juh­liin. Kuu­los­taa­ko tyl­säl­tä? Me­net­kö mie­luum­min hu­vit­te­le­maan muu­al­le, vai lai­tat­ko kut­sun vi­sus­ti tal­teen?

Sei­ja Laak­so­nen
nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja,
Vir­tain seu­ra­kun­ta