Ai­ka­kau­det ovat ku­lu­neet. Koko ajan ele­tään uut­ta ai­kaa eteen­päin. Muu­tok­sia ta­pah­tuu kaik­ki­al­la no­pe­as­ti ja jos­kus hi­taas­ti, ne ovat näh­tä­vis­sä. To­det­ta­vis­sa on, et­tä juu­ri äs­ken ol­lut ai­ka­jak­so on men­nyt ohi.

Eräs tut­ta­va­ni mat­kus­te­li mel­ko pal­jon vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Hä­nel­lä ei ol­lut ak­tii­vis­ta mah­dol­li­suut­ta seu­ra­ta tie­do­tus­vä­li­nei­tä. Aa­mul­la he­rä­tes­sään ajat­te­li ää­neen, et­tä on­ko­han nyt­kin Suo­mi vie­lä Suo­mi. Tot­ta­han on, et­tä yön ai­ka­na voi ta­pah­tua suu­ria muu­tok­sia.

Ajan al­ka­mi­nen

Koko ajan ja ajan kä­sit­teen aloit­ti Ju­ma­la, ja ai­ka al­koi. Hän loi ajan ja ajan mää­rit­teen Sa­nal­laan. Tul­koot va­lot tai­vaan­vah­vuu­teen erot­ta­maan päi­vää yös­tä, ja ol­koot ne merk­ki­nä osoit­ta­mas­sa ai­ko­ja, päi­viä ja vuo­sia, 1.Moos. 1:14.

Ai­ka ete­nee

Ai­ka, joka on men­nyt, sitä ei voi saa­da ta­kai­sin. Jos­kus saat­taa ol­la asi­oi­ta ja te­ke­mi­siä, joi­ta ha­lu­taan kor­ja­ta ja muut­taa. Teh­ty­jä vir­hei­tä voi pyy­tää an­teek­si, jos ha­lu­aa.

Jos­kus voi­daan koh­da­ta ah­din­koa odot­ta­mat­ta. Aut­ta­ja­na ah­din­gos­ta pää­se­mi­seen on Isä Ju­ma­la. Muis­te­taan, kuin­ka Hän aut­toi ja pääs­ti Jo­bin ah­din­gos­ta. Job oli Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­va ja sai avun. Kuin Job

Her­ra kuu­li Jo­bin avun­pyyn­nön ja vas­ta­si. Sa­man­lai­nen mah­dol­li­suus on jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä pyy­tää apua Ju­ma­lal­ta. Hän vas­taa jo­kai­sel­le apua tar­vit­se­van pyyn­töön, Ps. 50:15-16. Vaik­ka hätä ja ko­et­te­le­mus saat­ta­vat ol­la ylit­se­pää­se­mät­tö­mät ih­mi­sel­le, Hän huo­mi­oi sen ja aut­taa. Aut­ta­es­saan rak­kau­del­la, Hän odot­taa kui­ten­kin, et­tä ei unoh­de­ta kun­ni­oit­taa hän­tä.

Tu­le­vai­suus ja toi­vo

Ju­ma­lal­la on suun­ni­tel­mas­saan nyt jo toi­mi­va tu­le­vai­suus ja toi­vo jo­kais­ta ih­mis­tä var­ten. Hä­nel­lä on an­taa jo­kai­sel­le ar­mo, joka ha­lu­aa sen vas­taan ot­taa it­sel­leen. Jee­sus so­vit­ti kaik­ki syn­nit Gol­ga­tal­la. Tuo ar­mo pe­las­taa ja an­taa pää­syn ian­kaik­ki­seen elä­mään, joka on py­sy­vää.

Rak­kau­del­li­nen ar­mo

Ju­ma­lan ar­mo on rak­kaut­ta ih­mis­tä koh­taan Jee­suk­sen so­vi­tus­työn pe­rus­teel­la. Sitä ei voi an­sai­ta, sen voi ot­taa vas­taan sy­dä­meen­sä us­ko­mal­la, et­tä Jee­sus on Ju­ma­lan Poi­ka, Ef. 2:8-9.

Va­paa tuo­mi­os­ta

Ar­mos­ta seu­rauk­se­na on va­paus tuo­mi­os­ta Kris­tuk­sen so­vi­tuk­ses­sa, Room. 8:1-2.

Toi­vo­tan kai­kil­le hy­vää ja Ju­ma­lan ar­mon vai­kut­ta­maa ke­sää.

Pirk­ko Pel­to­kan­gas
Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta