”Tei­dän van­huu­ten­ne as­ti minä olen sama, ha­maan har­maan­tu­mi­seen­ne saak­ka minä kan­nan; niin minä olen teh­nyt, ja vas­te­des­kin minä nos­tan, minä kan­nan ja pe­las­tan” Jes. 46:4.

Läm­min sää on vie­lä luo­nam­me, mut­ta mie­let al­ka­vat kään­tyä syk­syä koh­ti. Osal­le kuu­ma kesä on ol­lut han­ka­la, lä­hes tus­kai­nen. Var­sin­kin iän kart­tu­es­sa hel­teet ko­et­te­le­vat ter­veyt­tä. Kesä on ai­na odo­tet­tu ja toi­vot­tu, mut­ta on mu­ka­va vas­taa­not­taa hie­man alem­mat läm­pö­ti­lat. Kou­lu­lai­set pa­laa­vat kou­luun op­pi­maan uu­sia asi­oi­ta, ja työn­te­ki­jät oman ar­ken­sa pa­riin. Toi­vot­ta­vas­ti kaik­ki oli­si­vat saa­neet ke­sän ai­ka­na le­vä­tä ja ke­rä­tä voi­mia tu­le­vaa var­ten.

Kesä on ilon ja va­lon ai­kaa, mut­ta osaa­pa ih­mi­sen eloa suru ja mur­he var­jos­taa sil­loin­kin. Sii­nä sa­mas­sa ajas­sa, jos­sa toi­set lo­mai­le­vat huol­ta vail­la, on toi­sel­la ras­kas taak­ka kan­net­ta­va­na. Suru ei kysy lu­paa saa­pu­mi­sel­leen. Ke­säl­lä, kun va­paa-ai­kaa on enem­män, voi­vat jo ker­ran ele­tyt asi­at nous­ta mie­leen uu­del­leen. Lap­suu­den ja nuo­ruu­den muis­tot, men­neet het­ket elä­män var­rel­ta. Kesä voi ol­la iso­jen poh­din­to­jen ai­kaa.

On­pa si­nun ke­sä­si ol­lut täyn­nä iloa ja ren­tou­tu­mis­ta, tai su­rua ja pa­haa miel­tä, se on sil­ti vain yk­si jak­so elä­mäs­sä. Sen jäl­keen tu­lee seu­raa­via, pa­rem­pia tai huo­nom­pia, mut­ta uu­sia ja jos­sain vai­hees­sa eri­lai­sia. Ih­mi­nen toi­voo help­poa ja ke­ve­ää oloa, mut­ta mo­nen­lai­sia vai­hei­ta mah­tuu pit­kään elä­mään. Vas­toin­käy­mi­sil­lä ja su­rul­la on oma paik­kan­sa ja ai­kan­sa. Ju­ma­lal­ta ei mi­kään vai­heem­me ole sa­las­sa.

Jos koet elä­mäs­sä­si iloa ja rie­mua, voit kiit­tää sii­tä Kaik­keu­den luo­jaa. Jos su­ret ja olet ah­dis­tuk­ses­sa, pyy­dä Ju­ma­laa aut­ta­maan. Et­si Hä­nen läs­nä­o­lo­aan. Ju­ma­la on sa­nas­saan lu­van­nut nos­taa, kan­taa ja pe­las­taa. Kun ih­mi­sen omat voi­mat ja pe­las­tu­mi­sy­ri­tyk­set lop­pu­vat, kat­seet kään­ty­vät Ian­kaik­ki­suu­teen. Ole Her­ra mei­tä lä­hel­lä tä­nä­kin päi­vä­nä, ilois­sa ja su­ruis­sam­me, niin et­tä me si­nuun luot­ta­en tu­ki­sim­me toi­nen toi­si­am­me.

” Ruo­ho kui­vuu, kuk­ka­nen la­kas­tuu, mut­ta mei­dän Ju­ma­lam­me sana py­syy ian­kaik­ki­ses­ti” Jes. 40:8

Lop­pu­ke­sän ter­vei­sin

Kati Vir­ta­nen

vs. di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä
Vir­tain ev.lut. seu­ra­kun­ta