Ra­ken­tu­kaa it­se­kin elä­vi­nä ki­vi­nä hen­gel­li­sek­si huo­neek­si, py­häk­si pa­pis­tok­si, uh­ra­tak­sen­ne hen­gel­li­siä uh­re­ja, jot­ka Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kaut­ta ovat Ju­ma­lal­le mie­lui­sia. 1. Pie­ta­rin kir­je 2:5 (RK)

***********

Ei! Täs­sä ei ole ky­sees­sä uu­si päi­vi­tys evo­luu­ti­ous­kois­ten vuo­si­mil­jar­deis­ta. Kivi py­syy elot­to­ma­na ki­ve­nä, vaik­ka se so­rak­si jau­het­tai­siin.

Nyt pu­hu­taan meis­tä, si­nus­ta ja mi­nus­ta sekä ai­van eri­tyi­ses­ti suh­tees­tam­me Va­pah­ta­jaan, Jee­suk­seen Kris­tuk­seen. Ky­sy­myk­ses­sä on jo­kai­sen ih­mi­sen tär­kein hen­ki­lö­suh­de. Sik­si on­kin va­li­tet­ta­vaa, et­tä Jee­sus ei lä­hes­kään kaik­kien koh­dal­la mah­du edes top sa­dan jouk­koon.

Ja kui­ten­kin Raa­mat­tu sa­noo, et­tä ke­nen­kään toi­sen hen­ki­lön vä­li­tyk­sel­lä em­me voi pääs­tä Ju­ma­lan yh­tey­teen (Apos­to­lien teot 4:12).

Us­kon­nois­ta ei ole apua, vaik­ka ne kuin­ka hi­ve­li­si­vät tun­to­jam­me. Se to­tuus on tun­to­jam­me tär­ke­äm­pi.

Us­koon tul­lut ih­mi­nen voi ko­kea kir­jai­mel­li­ses­ti syn­ty­neen­sä uu­teen elä­mään. Pro­feet­ta He­se­kiel ku­vaa ta­pah­tu­maa näin: ”Minä an­nan teil­le uu­den sy­dä­men, ja uu­den hen­gen minä an­nan si­sim­pään­ne. Minä otan ki­vi­sy­dä­men pois tei­dän si­säl­tän­ne ja an­nan teil­le li­ha­sy­dä­men.” (Hes.36:26).

Jos olet kär­si­nyt ko­va­sy­dä­mi­syy­des­tä ja kyl­myy­des­tä niin tie­dä, et­tä tuol­lai­nen sy­dä­men­siir­to odot­taa si­nu­a­kin. Mut­ta sel­lai­sen voi suo­rit­taa vain Jee­sus. Sik­si hi­laa kii­rees­ti hä­net tär­kei­den hen­ki­löi­den lis­tal­le. Ja siel­lä suo­raan yk­kö­sek­si.

Jor­ma Ui­mo­nen
Va­paa­seu­ra­kun­ta