Ris­pek­tii! Kun­ni­oi­tus­ta! Eng­lan­nin kie­les­sä kun­ni­oi­tus­ta tar­koit­ta­va sana on res­pect. Se tar­koit­taa oi­ke­as­taan uu­del­leen nä­ke­mis­tä. Kun kun­ni­oit­taa jo­ta­kin tai jo­ta­ku­ta, täy­tyy näh­dä asi­at uu­del­ta kan­nal­ta, an­taa ar­voa, ym­mär­tää ja hy­väk­syä ne sel­lai­si­naan.

Meil­le kris­ti­tyil­le on ope­tet­tu kun­ni­oit­ta­mi­ses­ta muun mu­as­sa seu­raa­vaa: kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si, toi­nen toi­sen­ne kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa kil­pail­kaa kes­ke­nän­ne. Har­va näi­tä päi­vit­täin ajat­te­lee, saa­ti to­teut­taa. Sil­ti oh­jeet ovat enem­män kuin oi­ke­aan osu­via.

Kun kat­se­lee vaik­ka­pa edus­kun­nan ky­se­ly­tun­nin an­tia ja kuun­te­lee kan­sa­ne­dus­ta­jien pu­heen­vuo­ro­ja, tu­lee suo­ras­taan kak­si­ja­koi­nen tun­nel­ma: toi­saal­ta käy­te­tään sa­no­ja ”kun­ni­oi­tet­tu” tai ”ar­voi­sa”, mut­ta it­se sa­no­ma si­säl­tää jo­ta­kin ai­van muu­ta kuin, mitä kun­ni­oi­tuk­ses­ta tois­ta koh­taan voi sa­noa. Ky­sees­sä ovat kui­ten­kin mei­tä kan­sa­lai­sia edus­ta­maan va­li­tut hen­ki­löt, joi­den käy­tök­sen tu­li­si ol­la ar­vo­kas­ta ja tah­di­kas­ta. Ja pys­tym­me me it­se ku­kin ai­van sa­maan, en sitä epäi­le yh­tään. Pi­täi­si py­sy­tel­lä asi­as­sa, ei men­nä hen­ki­lö­koh­tai­suuk­siin...

Täl­lai­nen kon­ser­va­tii­vi­nen mo­ra­li­soi­ja kuin olen, toi­voi­sin, et­tä asi­as­sa kuin asi­as­sa nou­da­tet­tai­siin hy­viä ta­po­ja ja käy­tet­tä­siin asi­al­lis­ta kiel­tä. Kun­ni­oi­tuk­ses­ta toi­sia koh­taan omaa mi­nää voi­si pai­naa hie­man alem­mak­si. Ku­vit­te­le­pa, mil­lai­nen oli­si si­nun iha­ne­maa­il­ma­si, jos­sa kun­ni­oi­tus oli­si päi­vit­täin läs­nä. Ei tar­vit­se ol­la op­ti­mis­ti, et­tä tämä voi­si to­teu­tua. Se on vain tah­dos­ta kiin­ni.

Res­pect, kun­ni­oi­tus, vaa­tii vain uu­del­leen nä­ke­mis­tä.

Tuu­la Jo­ki­nen