Kerron vähän omasta äidistäni. Joskus ihmettelen miten hän pystyi meistä huolehtimaan, kun meillä oli vain pieni mökki ja isämme oli sodassa 5 vuotta. Neljä ensimmäistä lasta syntyivät sodan aikana. Ensimmäisinä synnyimme kaksoisveljeni ja minä 1940.
Mökissämme oli vain yksi pieni huone, eikä saunaakaan. Kävimme naapurissa saunassa. Kaivo ja puuhella olivat ainoat mukavuudet ja pieni kellari eteisen alla.
Sodan aikana monet ihmiset rukoilivat paljon. Meillä oli kaksi rukoilevaa mummua. Tiedän, että he rukoilivat paljon, koska heidän poikiaan oli sodassa. Onneksi vain yksi kaatui ja toinen haavoittui vakavasti, mutta parani. Kun me kaksoset emme olleet vielä kahta vuotta täyttäneet, niin syntyi kolmas lapsi ja sama tahti jatkui. Meitä oli jo neljä sinä vuonna, kun sota loppui. Pappa ja isä rakensivat isomman talon, kun tuli rauha. Siellä syntyivät loput viisi lasta. Rakennustarvikkeita oli vaikeaa saada. Mutta muutimme taloon, vaikka siellä oli vasta kaksi huonetta, saunaa ei vielä ollut. Elämä vähän parani kun isä meni töihin. Äiti sai silloin ompelukoneen ja ompeli paljon. Vahoista vaatteista hän teki uusia. Paljon piti myös paikata ja parsia, kun lapset kuluttivat vaatteita. Joskus luulin, että äiti ei koskaan nukkunut. Hän leipoi aikaisin aamulla hiivaleipiä ja illalla jäi usein tekemään käsitöitä, kun lapset komennettiin nukkumaan. Kun kuudes lapsi syntyi, niin äiti oli kauan huonossa kunnossa, pelkäsin kovasti,että hän kuolee.
Minulla oli salainen piilopaikka, missä kävin rukoilemassa. Olin pyhäkoulussa oppinut rukoilemaan. Äiti parani ja minä olin kiitollinen Jumalalle. Kävin silloinkin rukouspaikassani kiittämässä Jumalaa. En tiedä osasinko minä lapsena kunnioittaa äitiä tai isää tarpeeksi. Isä antoi herkästi nahkaremmiä, risua tai pimeää kellarin rappua. Huomasin kyllä, että äiti ei aina kertonut isälle, kun olin tehnyt jotain kepposia. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt miten paljon äiti teki lasten tähden. Ehkä isääkin kunnioitin, mutta myös pelkäsin.
Jumala tahtoo, että me eläisimme sovussa ja kunnioittaisimme vanhempiamme!
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” 2. Moos. 20:12. ”Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta.” San.l. 6: 20. Aamen! Jumala siunatkoon kaikkia äitejä!
Leena Luoma
Virtain Helluntaiseurakunta