Tuija Veija
Mallatin ratsutilan pihassa hevoset tervehtivät vierasta nyökyttelemällä pihatarhoissaan. Autosta noustessa vastaan löntystelee iäkkään näköinen labradorinnoutaja, joka haukahtaa muutaman kerran ja tulee näyttämään tietä kohti avoinna olevaa tallin ovea.
Aamun tallitoimet alkavat olla loppusuoralla ja ratsastuksen opettaja Kati Mallatilla on hetki aikaa istahtaa vaihtamaan kuulumisia.
– Kahden koiran lisäksi meillä on tällä hetkellä kolme kissaa ja 22 hevosta, joista yhdeksän on omia ja 13 vierasta.
– Kun vanhempani ostivat tilan vuonna 1990, talliin rakennettiin seitsemän karsinaa. Tallipaikkoja alettiin pian kysellä ja toiminta laajeni niin, että usean vuoden ajan täällä oli 40 hevosta, yhtenä kesänä niitä oli jopa 45.
Ajan saatossa hevosten määrä vakiintui 30 paikkeille, mutta parin viime vuoden aikana hevosten määrää on tarkoituksella vähennetty.
– Tyttäreni Jenni Kammonen piti aiemmin ratsastustunteja oman yrityksensä puitteissa, mutta kun hän loukkaantui kolme vuotta sitten ja osittain vaihtoi alaa, niin minullekin tuli mietintä eteen. Myös kulut ovat nousseet parin vuoden sisällä 30 prosenttia, eikä niitä voi siirtää suoraan tuntihintoihin.
Huhuja ratsutilan muutoksista ja jopa lopettamisesta on ollut ilmoilla pitkin kesää. Kati kertoo nyt itse, mistä on kyse.
– Meillä tallitoiminta jatkuu, mutta perinteinen ratsastuskoulutoiminta loppui marraskuun alussa. Tällä hetkellä tarjotaan tallipaikkoja ja valmennustunteja.
Chamint on yksi Kati Mallatin omista hevosista. – Hevoset ovat persoonia kuten ihmisetkin. Toiset tulevat hyvin juttuun keskenään, mutta joitakin ei voi laittaa edes vierekkäisiin karsinoihin.
Harrastajat katosivat
Kati iloitsee suuresti ratsastusjoukkueen menestyksestä, mutta ei usko sen suuresti lisäävän ratsastustuntien kysyntää. Suurimmaksi syyksi harrastajien vähyyteen hän arvioi yleisen taloudellisen tilanteen, joka ei näytä kovin valoisalta.
– Lapset varmasti haluaisivat ratsastaa, mutta tiukka taloustilanne haastaa monia. Kun sähkön hinta nousi huippulukemiin tammikuussa 2023, tuntien kysyntä hiipui.
Hän arvioi, että tilanne on sama kaikkialla Suomessa pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta.
Nyt on uutisoitu, että Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista muuttuu 1. tammikuuta 2026 niin, että hevosella pitää olla toinen lajitoveri kaverina. Mallat pitää sitä osaa asetuksesta hyvänä, sillä hevonen on laumaeläin. Muuten lakiesitys saa tiukkaa kritiikkiä.
– Esimerkiksi pykälä, jonka mukaan hevosen on saatava korsirehua ympäri vuorokauden vähintään kuuden tunnin välein, ja vettä pitää olla tarjolla jatkuvasti. Se tarkoittaa, että viemme talvella lämmintä vettä laitumelle ja hevosia ruokitaan myös yöllä. Meille ammattilaisille tulee lisää valvontaa, mutta kuka valvoo niitä harrastajia, joilla on muutama hevonen kotona, mutta ei välttämättä tietotaitoa hevosten ylläpidosta, hän kysäisee.
Naapureista pidetään huolta
Kati Mallat oli 16-vuotias, kun perhe muutti Siekkiseen. Myöhemmin hänen vanhempansa rakensivat oman talon Kotalaan ja Kati perheineen palasi tilanpitäjäksi asuttuaan muutaman vuoden Virtain keskustassa.
Hän kertoo, että kylässä eletään rauhallista elämää naapureista huolta pitäen.
– Jos myöhään illalla menee outo auto naapuriin, se kiinnittää huomiota ja pian kysytään, onko siellä vaihdettu autoa, vai mikä outo kulkija oli. Näen sen positiivisena asiana. On hienoa, että aina voi soittaa naapuriin ja kysyä vaikka jääkaappia lainaan juhlien aikaan.
Siekkisen hyvänä puolena hän näkee myös kylän sijainnin lähellä kaupungin keskustaa. Hän toteaa, että kylässä myös pysytään ja usein tila ja talo siirtyvät sukupolvelta toiselle.
– Myös mökki saattaa omistajien ikääntyessä olla muutaman vuoden vähällä käytöllä, mutta kun seuraava polvi astuu vuoroon, rannalla näkyy taas vipinää.
Hän uskoo kylän pysyvän asuttuna myös tulevaisuudessa.
13-vuotias labradorinnoutaja Senni on Kati Mallatin työkaverina niin tallilla kuin ulkotöissäkin.
Siisteihin sisätöihin
Parasta aikaa Kati Mallatin arjessa on se, kun ei tapahdu mitään yllättävää.
– Se, että mitä kuuluu -kysymykseen voi vastata, että ei mitään erityistä. Se on hieno hetki. Tällä alalla yllätykset eivät yleensä ole kovin positiivisia.
Tallitoiminnan lopettamisen varalle hänellä on jo haaveita. Hän on alkuperäiseltä ammatiltaan kodinhoitaja ja hän rakastaa juhlien järjestämistä, leipomista, ruoanlaittoa ja siivoamista.
– Olen joskus sanonut, että siirryn siisteihin sisätöihin ennen kuin täytän 50 vuotta. No, se meni jo pari vuotta sitten, mutta haave elää. Voisin tehdä mitä tahansa kotitöitä tai olla vaikka kaupan kassalla. Suurin unelma olisi muuttaa Espanjaan ja auttaa siellä suomalaisia ikäihmisiä arjen askareissa.
