"Hän tuli omien­sa tykö, ja hä­nen oman­sa ei­vät ot­ta­neet hän­tä vas­taan.  Mut­ta kai­kil­le, jot­ka ot­ti­vat hä­net vas­taan, hän an­toi voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si, niil­le, jot­ka us­ko­vat hä­nen ni­meen­sä. Joh. 1:11-12

Jee­suk­sen per­soo­na on ver­taan­sa vail­la. Tuot­taa haas­tet­ta sa­noa mitä kaik­kea Jee­sus voi ol­la kris­ti­tyn elä­mäs­sä. Sil­mii­ni osui tä­hän so­pi­va ku­vaa­va ker­to­mus.

Lon­toon Kan­sal­lis­gal­le­ri­as­sa on sa­mal­la kan­kaal­la kol­me ku­vaa 1600-lu­vul­la elä­nees­tä ku­nin­gas Kaar­le I:stä. Yh­des­sä hä­nen pään­sä on kään­ty­nyt oi­ke­aan, toi­ses­sa va­sem­paan, ja kes­kel­lä on kuva koko kas­vois­ta.

Ku­vis­ta ker­ro­taan seu­raa­va ker­to­mus: Tai­de­maa­la­ri Van Dyck maa­la­si ne roo­ma­lais­ta ku­van­veis­tä­jää Gian Lo­ren­zo Ber­ni­niä var­ten. Yh­dis­tä­mäl­lä saa­man­sa vai­ku­tel­man hä­nen oli­si hel­pom­pi muo­toil­la elä­vän nä­köi­nen pat­sas. Yk­si kuva oli­si riit­tä­mä­tön.  

Sa­moin Jee­sus­ta ja Hä­nen per­soo­nan­sa ku­va­taan meil­le eri ni­mil­lä, eri nä­kö­kul­mis­ta Raa­ma­tus­sa: Lu­nas­ta­ja, Va­pah­ta­ja, Pe­las­ta­ja, Pa­ran­ta­ja, Ku­nin­gas jne. kaik­ki­aan noin sa­dal­la eri ni­mel­lä, kaik­ki ni­met ku­vaa­vat Jee­suk­sen per­soo­nan eri puo­lia, mitä kaik­kea hän on. 

Evan­ke­liu­mit ku­vaa­vat Jee­suk­sen nel­jäs­tä eri nä­kö­kul­mas­ta, jot­ta voi­sim­me muo­dos­taa oi­ke­an ku­van mie­liim­me hä­nes­tä, joka tuli maa­il­maan Si­nua ja Mi­nua var­ten. Hän ei jää­nyt sei­men lap­sek­si, vaan kas­voi ja vart­tui teh­tä­vää var­ten, min­kä vuok­si Hän oli tul­lut. Hän suo­rit­ti teh­tä­vän täy­del­li­ses­ti, niin kuin pro­fee­tat oli­vat Hä­nes­tä kir­joit­ta­neet jo sa­to­ja vuo­sia ai­em­min.  

Mat­teus esit­tää Jee­suk­sen ku­nin­kaa­na. Van­han Tes­ta­men­tin en­nus­tus­ten täyt­ty­myk­se­nä ja lu­vat­tu­na Mes­si­aa­na. Tuo evan­ke­liu­mi on kir­joi­tet­tu juu­ta­lais­ta kan­saa aja­tel­len – kan­saa, joka tun­si kir­joi­tuk­set.

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mi ku­vaa Jee­sus­ta pal­ve­li­ja­na. Evan­ke­liu­mi on kir­joi­tet­tu en­nen kaik­kea roo­ma­lai­sil­le. Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa on kir­jat­tu ylös enem­män ih­mei­tä kuin muis­sa evan­ke­liu­meis­sa. Roo­ma­lai­set ei­vät pe­rus­ta­neet niin pal­jon sa­nois­ta, he vaa­ti­vat te­ko­ja. 

Lää­kä­ri Luu­kas esit­tää Jee­suk­sen täy­del­li­se­nä ih­mi­se­nä, joka on sekä ha­lu­kas et­tä ky­ke­ne­vä aut­ta­maan jo­kais­ta avun tar­vit­si­jaa. Hän ei tor­ju syn­tis­tä ih­mis­tä luo­taan. Tuo­ta kir­joit­ta­es­saan Luu­kas on aja­tel­lut eri­tyi­ses­ti kreik­ka­lai­sia.

Jo­han­nes ku­vaa evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus­ta Ju­ma­lan Poi­ka­na, ih­mi­sek­si tul­lee­na Ju­ma­la­na. Jo­han­nek­sen kir­joit­ta­mas­sa teks­tis­sä voi ko­kea kir­joit­ta­jan pa­la­van ha­lun joh­dat­taa lu­ki­ja Kris­tuk­sen luo.

Sii­nä on ker­rot­tu elä­väs­ti ti­lan­ne Jo­han­nes Kas­ta­jan koh­taa­mi­ses­ta Jee­suk­sen kans­sa, jol­loin Jo­han­nes Kas­ta­ja osoit­taa Jee­sus­ta seu­raa­jil­leen ja sa­noo: "Kat­so, Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin! "

Jee­sus jou­lun san­ka­ri on mei­dän syn­tiem­me so­vit­ta­ja ja ai­noa tie Ju­ma­lan yh­tey­teen. Sie­lun­vi­hol­li­nen yrit­tää sa­doin eri kei­non kiin­nit­tää huo­mi­om­me pois Pe­las­ta­jas­tam­me, jot­ta hän voi­si saat­taa elä­mäm­me tu­hoon. Jee­sus sa­noo­kin: ”Va­ras ei tule muu­ta kuin va­ras­ta­maan ja tap­pa­maan ja tu­ho­a­maan. Minä olen tul­lut, et­tä heil­lä oli­si elä­mä ja oli­si yl­tä­kyl­läi­syys. Minä olen se hyvä pai­men. Hyvä pai­men an­taa hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä.” Joh. 10:10

Tämä on jou­lun kes­kei­nen ilo­sa­no­ma, Ju­ma­lan tar­jo­a­ma ar­mo Jee­suk­ses­sa on tar­jol­la pe­las­tuk­sek­si. 

Ta­pa­ni Rau­ta­lah­ti, pas­to­ri
Vir­tain va­paa­seu­ra­kun­ta