Minua häiritsee, kun eräässä kauneudenhoitomainoksessa sanotaan, että ”olemme sen arvoisia”. Pitäisikö sanoma tulkita siis siten, että ilman tuota tuotetta emme ole minkään arvoisia?
Jotakuta saatetaan kuvailla arvonsa tuntevaksi, mikä ei sinänsä ole mitenkään kielteinen ilmaisu. Meidän kaikkien pitäisi tuntea oma arvomme ja antaa samalla arvo kaikille muillekin. Tämä viimeksi mainittu asia näyttää tuottavan ongelmia. Ei varmaan tarvitsisi ratkoa rikoksia tai etsiä vaikkapa rasisminvastaisia toimia, jos tuohon vaatimukseen pystyisimme.
Ihmisen on helppo hyväksyä ja ymmärtää kaltaisiaan ihmisiä, sehän on selvä. Meillä on taipumus muodostaa oma piirimme, jonka sisällä on yleensä vain muutama ihminen ja joiden kanssa elämäämme päivittäin elämme. Elämäntapamme on vuosien saatossa naulautunut ja vakiintunut. On helpompi elää, kun ei tarvitse miettiä tai kyseenalaistaa asioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asioista voisi olla eri mieltä ja että kaikki sanat ja teot pitäisi hyväksyä. Vaikeneminen on useinkin kultaakin kalliimpi ominaisuus, ellei voi antaa positiivista palautetta tai ellei osaa antaa kielteistä palautetta rakentavasti.
Joskus sanotaan, että jokin asia nousee arvoon arvaamattomaan. Taustalla on puute tai niukkuus ja havainto, että kaikki arvokas saattaa olla menetetty. Vasta silloin huomaa monienkin asioiden arvon ja arvokkuuden.
Voisiko elää myös ajattelematta arvoa? Se helpottaa ainakin rahan maailmassa elämistä. On asioita, joita kukaan ei voi rahalla mitata. Niitä ei saa ostamalla, työtä tekemällä, uhrautumalla, muuttumalla tai millään inhimillisellä keinolla.
On hyvä miettiä oman elämänsä arvoja, mutta on hyvä myös muistaa, että hyvää elämää voi elää, vaikkei kaikkea arvostamaansa olekaan saanut. Loppujen lopuksi: vain sen saa, mitä tarvitsee.
Tuula Jokinen