Ikään­ty­mi­nen ei it­ses­sään tar­koi­ta avun­tar­vet­ta, mut­ta toi­si­naan ar­jen pie­net muu­tok­set ker­to­vat sii­tä, et­tä tu­tuis­ta asi­ois­ta sel­viy­ty­mi­nen al­kaa vaa­tia ai­em­paa enem­män voi­ma­va­ro­ja. Muu­tok­set ta­pah­tu­vat usein vä­hi­tel­len, min­kä vuok­si nii­tä voi ol­la vai­kea huo­ma­ta.

Usein kyse ei ole yh­des­tä suu­res­ta muu­tok­ses­ta, vaan useis­ta pie­nis­tä mer­keis­tä, jot­ka al­ka­vat nä­kyä sa­ma­nai­kai­ses­ti"

Moni lä­hei­nen tun­nis­taa ti­lan­teen. Kaik­ki vai­kut­taa ole­van hy­vin, mut­ta jo­kin al­kaa he­rät­tää huol­ta. Jää­kaa­pis­sa on ta­val­lis­ta vä­hem­män ruo­kaa, lääk­kei­tä on jää­nyt ot­ta­mat­ta tai koti ei ole enää yh­tä siis­ti kuin en­nen.

– Lä­hei­set huo­maa­vat usein en­sim­mäi­se­nä, et­tä jo­kin ar­jes­sa on muut­tu­nut. Usein kyse ei ole yh­des­tä suu­res­ta muu­tok­ses­ta, vaan useis­ta pie­nis­tä mer­keis­tä, jot­ka al­ka­vat nä­kyä sa­ma­nai­kai­ses­ti, ker­too Ko­to­na Asu­en Se­ni­o­ri­hoi­van pal­ve­lu­joh­ta­ja An­ni He­lan­ti.

Huo­mio kan­nat­taa kiin­nit­tää eri­tyi­ses­ti ar­jen pe­ru­sa­si­oi­hin. Syö­kö lä­hei­nen sään­nöl­li­ses­ti? Muis­tu­vat­ko lääk­keet? Hoi­tu­vat­ko kaup­pa-asi­at, las­kut ja ko­din­hoi­to en­ti­seen ta­paan? Myös har­ras­tuk­sis­ta luo­pu­mi­nen, vä­hen­ty­nyt ul­koi­lu tai ve­täy­ty­mi­nen omiin oloi­hin voi­vat ker­toa sii­tä, et­tä ar­keen kai­va­taan enem­män tu­kea.

Voiko muistisairas asua kotona?

Usein huo­li kas­vaa eri­tyi­ses­ti muis­ti­sai­raus­di­ag­noo­sin jäl­keen. To­del­li­suu­des­sa di­ag­noo­si ei yk­sin rat­kai­se avun­tar­vet­ta, ei ai­na­kaan vä­lit­tö­mäs­ti. Muis­ti­sai­raus­di­ag­noo­si ei myös­kään mää­rit­te­le suo­raan sitä, mis­sä ih­mi­nen voi asua.

– Moni yh­dis­tää muis­ti­sai­raus­di­ag­noo­sin no­pe­as­ti hoi­va­ko­tiin siir­ty­mi­seen. Muis­ti­sai­raus ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, et­tä omas­ta ko­dis­ta pi­täi­si luo­pua. Mo­nel­le koti on paik­ka, jos­sa tu­tut ru­tii­nit, muis­tot ja ym­pä­ris­tö tu­ke­vat hy­vin­voin­tia ja aut­ta­vat säi­lyt­tä­mään ar­jen jat­ku­vuu­den tun­net­ta, He­lan­ti sa­noo.

Mitä ai­kai­sem­min tu­kea saa­daan, sitä pa­rem­min voi­daan yl­lä­pi­tää tur­val­lis­ta, ak­tii­vis­ta ja oman­nä­köis­tä elä­mää omas­sa ko­dis­sa."

Ko­to­na asu­mi­nen on­nis­tuu usein pit­kään, kun tu­kea li­sä­tään tar­peen mu­kaan. Aluk­si apua voi­daan tar­vi­ta esi­mer­kik­si asi­oin­tiin, ruo­an­lait­toon tai lääk­kei­den muis­ta­mi­seen. Myö­hem­min tär­ke­äk­si voi­vat nous­ta myös vi­ri­ke­toi­min­ta, seu­ra, ul­koi­lu ja päi­vit­täi­sis­sä toi­mis­sa avus­ta­mi­nen.

Tukea kannattaa hakea ajoissa

Avun ha­ke­mi­sen kans­sa on help­poa odot­taa lii­an pit­kään. Usein aja­tel­laan, et­tä tu­kea tar­vi­taan vas­ta sit­ten, kun ko­to­na ei enää pär­jä­tä. Käy­tän­nös­sä par­haat tu­lok­set saa­vu­te­taan sil­loin, kun muu­tok­siin re­a­goi­daan var­hain.

Kun apua saa­daan oi­ke­aan ai­kaan, se voi tu­kea sekä ikään­ty­neen toi­min­ta­ky­kyä et­tä lä­heis­ten jak­sa­mis­ta. Sa­mal­la eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja on enem­män käy­tet­tä­vis­sä kuin ti­lan­tees­sa, jos­sa huo­let ovat eh­ti­neet ka­sau­tua.

– Par­haat rat­kai­sut löy­ty­vät yleen­sä sil­loin, kun muu­tok­set huo­ma­taan ajois­sa. Mitä ai­kai­sem­min tu­kea saa­daan, sitä pa­rem­min voi­daan yl­lä­pi­tää tur­val­lis­ta, ak­tii­vis­ta ja oman­nä­köis­tä elä­mää omas­sa ko­dis­sa, He­lan­ti muis­tut­taa.

Yleen­sä lo­pul­ta tär­kein­tä ei ole ky­syä, pär­jää­kö lä­hei­nen täy­sin omin voi­min. Olen­nai­sem­paa on löy­tää vas­tauk­sia sii­hen, mil­lai­nen tuki aut­tai­si hän­tä jat­ka­maan oman­nä­köis­tä elä­mää tur­val­li­ses­ti ja mah­dol­li­sim­man pit­kään.

7 merkkiä, jotka kannattaa huomioida

• Ko­din siis­teys tai jär­jes­tys heik­ke­nee ai­em­mas­ta.

• Ruo­an­lait­to tai sään­nöl­li­nen syö­mi­nen vä­he­nee.

• Lääk­kei­den ot­ta­mi­nen unoh­tuu tai ai­heut­taa epä­var­muut­ta.

• Sa­mat asi­at unoh­tu­vat tois­tu­vas­ti.

• Liik­ku­mi­nen tai ko­din ul­ko­puo­lel­la asi­oin­ti vä­he­nee.

• Har­ras­tuk­set ja yh­tey­den­pi­to jää­vät pois.

• Lä­hei­sel­le syn­tyy tun­ne, et­tä jo­kin on muut­tu­nut, vaik­ka syy­tä on vai­kea ni­me­tä.

Asi­an­tun­ti­jan vink­ki: Yk­si yk­sit­täi­nen merk­ki ei yleen­sä ker­ro vie­lä suu­res­ta muu­tok­ses­ta. Jos usei­ta merk­ke­jä al­kaa nä­kyä sa­ma­nai­kai­ses­ti, ti­lan­tees­ta kan­nat­taa kes­kus­tel­la ja sel­vit­tää, mil­lai­nen tuki voi­si hel­pot­taa ar­kea.

Muistiviikko 21.–27.9.2026

* Muis­ti­vii­kol­la li­sä­tään tie­toa muis­ti­sai­rauk­sis­ta ja muis­tu­te­taan muis­ti­sai­rai­den ih­mis­ten ja hei­dän lä­heis­ten­sä oi­keu­des­ta hy­vään ja oman­nä­köi­seen elä­mään. Muis­ti­sai­rau­det ovat Suo­mes­sa yk­si mer­kit­tä­vim­mis­tä ikään­ty­nei­den avun­tar­vet­ta li­sää­vis­tä sai­rauk­sis­ta.

* Suo­mes­sa on jo yli 150 000 hen­ki­löä, joil­la on di­ag­no­soi­tu muis­ti­sai­raus, ja vuo­sit­tain muis­ti­sai­raus to­de­taan noin 23 000 ih­mi­sel­lä. Mää­rän ar­vi­oi­daan kas­va­van voi­mak­kaas­ti vä­es­tön ikään­ty­es­sä: vuon­na 2040 Suo­mes­sa ar­vi­oi­daan ole­van noin 247 000 muis­ti­sai­ras­ta.

(Läh­de: Muis­ti­liit­to)