Saa­tu­a­ni Ta­y­sil­ta tie­don, et­tä he tar­vit­se­vat to­dis­tuk­sen ham­pai­de­ni kun­nos­ta tu­le­vaa toi­men­pi­det­tä var­ten, kä­vin per­jan­tai-il­ta­päi­väl­lä va­raa­mas­sa ajan ja sai sen syys­kuun puo­li­vä­liin.

Vii­kon­lo­pun men­tyä ajat­te­lin käy­dä ky­sy­mäs­sä maa­nan­tai­aa­mu­na tar­vi­taan­ko rönt­gen­ku­va.

Vas­taa­not­ta­ja kat­soi hy­myil­len ja sa­noi, et­ten tar­vit­se sitä ja nyt juu­ri oli­si pe­ruu­tu­sai­ka, jo­ten voi­sit odot­taa vä­hän ja mi­nut kut­sut­tai­siin si­sään. Pari mi­nuut­tia meni ja mi­nut kut­sut­tiin vas­taa­not­to­huo­nee­seen. Ham­paa­ni tut­kit­tiin ja sain to­dis­tuk­sen Ta­y­sil­le.

Tämä oi­li hie­no ko­ke­mus ham­mas­hoi­to­lan no­pe­al­le toi­min­nal­le. Läh­din pois ja kiit­te­lin ko­vas­ti. Vie­lä me­nos­sa ol­les­sa­ni vas­taa­not­to­vir­kai­li­ja sa­noi, et­tä sii­tä tis­kil­tä saa ot­taa pu­ru­ku­min. Kii­tin ja tai­sin ot­taa enem­män kuin yh­den!

Suu­ri kii­tos Vir­tain ham­mas­hoi­to­lan hen­ki­lö­kun­nal­le ri­pe­äs­tä ja va­loi­sas­ta toi­min­nas­ta!

Es­ko Vuo­ri­nen