Tuija Veija
– Kolme vuotta ja 20 päivää, eli 1 116 päivää, laskee Ukrainasta Petroskoin kautta Virroille muuttanut Yuriy, suomalaisittain Jyri Ilyashenko.
Kyse ei suinkaan ole hänen Virroilla viettämästään ajasta, vaan päivistä, joina hän on yhtäjaksoisesti käynyt luonnonvesissä uimassa.
Jyri on aina ollut innokas uimari, mutta syytä pitkään uintiputkeen hän ei osaa sanoa. Hänen isoisänsä ui vielä eläkeikäisenä meressä lähes joka päivä, joten malli lienee tullut sieltä.
– Isoisäni isä asui Krimillä, ja meri oli aina lämpimämpi kuin täällä avanto. Mutta talvi oli kylmä sielläkin. Joskus myrsky saattaa estää uimisen meressä.
– Aloitin tapaninpäivänä 2022. Kun olin käynyt viikon ajan joka päivä uimassa, ajattelin, että wau, jo viikko. Ja kaksi viikkoa, voi että! Sitten tulikin kuukausi, sata päivää, ja tässä ollaan.
Mitään tavoitetta Jyrillä ei ole, jos jonain päivänä uinti jää väliin, se ei miestä mietitytä. Tulee mitä tulee, on hänen mottonsa.
20 vuotta töissä Virroilla
Jyri saapui Ukrainasta paluumuuttajana Petroskoihin ja suoritti siellä suomen kielen kokeen.
– Sitten kysyttiin, haluanko töihin Suomeen, olin heti valmis, niin tulin Finncontille jo 20 vuotta sitten.
Vaimo Natalia puolestaan saapui tyttärensä kanssa Suomeen vuotta myöhemmin. Hän sai heti vanhainkodilta paikan työharjoittelijana ja suoritti oppisopimuksella lähihoitajakoulutuksen. Siitä lähtien hän on ollut vakituisessa työsuhteessa.
Molempien sukujuuret ovat Suomessa ja heillä on jo pitkään ollut Suomen kansalaisuus.
Myös Natalia on innostunut uinnista. Hän kertoo kuitenkin keränneensä rohkeutta kaksi vuotta, ennen kuin uskaltautui ensimmäisen kerran avantoon.
– Hänellä oli uimatossut ja kaikki hankittuna, mutta hän ei vain uskaltanut. Hän keksi aina jonkin tekosyyn, että ei tänään. Sitten hän tuli mukaan, mutta jäi autoon odottamaan, Jyri kertoo.
– Ja kun lopulta uskalsin, jäin ensimmäisestä kerrasta koukkuun, Natalia nauraa.
– Uiminen kylmässä vedessä tekee hyvää. Vastustuskyky nousee ja virkeyttä riittää myös yövuoroviikolla avantokäynnin jälkeen.
– Vaikka meillä kotona oli koronaa, minuun ei tarttunut. Pientä kurkkukipua vain. Silti kävin uimassa joka päivä, Jyri kertoo.
– Minullakaan ei ole ollut kunnon flunssaa ollenkaan, ja avannossa käynti on helpottanut myös yli 50-vuotiaan naisen tavallisia vaivoja, Natalia toteaa.
Heidän ensimmäinen lapsenlapsensa on nyt neljän kuukauden ikäinen, ja he odottavat jo innolla aikaa, että pikkuinen voidaan ottaa mukaan uimaan.
Barentsinmeren rannalta löytyi upea uimapaikka.
Jyri Ilyashenko
Laivarannan porukka on paras
Laivarannassa kokoontuva talviuimareiden porukka on muodostunut tärkeäksi Ilyashenkoille.
– Saunomassa on niin ihana porukka. Vaikka meidän suomen kieli ei ole vielä ihan ookoo, tunnemme kuuluvamme joukkoon. Meillä on aina hauskaa, Natalia hehkuttaa.
Jyri huomauttaa, että Virroilla naiset ovat rohkeampia talviuimareita kuin miehet, sillä naisia on porukassa huomattavasti enemmän. Hän lupaa olla tukena, jos joku haluaa harrastusta aloittaa.
Natalian työkaverin armenialainen vävy kävi pari vuotta sitten ensimmäisen kerran avannossa juuri Virroilla ja Jyri oli hänellä oppaana.
– Viime jouluksi hän oli tulossa tänne uudelleen ja kysyi, saisiko tulla jälleen kanssamme uimaan. Se tuntui tosi hyvältä. Saunassa olimme samalla tulkkeina.
Uimapaikat selville ennen matkaa
Matkoille lähtiessään Ilyashenkot selvittävät etukäteen käytettävissä olevat uimapaikat.
– Uimme missä tahansa, järvessä, joessa, meressä, valtameressä. Norjassa kävimme vuonossa uimassa, piti odottaa iltaan, kun päivän aikana siellä ei ollut laskuveden vuoksi vettä ollenkaan.
Kaikkein hienoimmaksi uintikokemukseksi he nostavat Barentsinmeren Norjassa lähellä Venäjän rajaa.
– Siellä oli hieno hiekkaranta, rosoisia kalliota ja aurinko paistoi.
Viime talvena Latvian matkalla oli lähellä, ettei uintiputki katkennut, kun avantopaikkaa ei ollut tiedossa.
– Ei ollut uintipaikkaa, mitä tehdä? Näin pienen avannon, missä oli ankkoja uimassa, mutta sinne en kuitenkaan mennyt. Löysin sitten Facebookista ryhmän, jonka kautta sain tietää avantopaikasta. Niin ajoin taksilla annettuun osoitteeseen uimaan, Jyri nauraa.
Kaatialan louhos Kuortaneella on yksi lähiseudun upeimpia paikkoja.
Jyri Ilyashenko
Kalat tulevat tervehtimään
Jyri ja Natalia toteavat, että kesäisin Virrat on täynnä kauniita uimapaikkoja, joiden joukosta he nostavat lempipaikoikseen Rajaniemen ja Lakarin.
– Lakarilla on tuttuja kaloja, jotka tulevat tervehtimään, kun menen uimaan. Viime kesänä pintaveden lämpötila nousi 30 asteeseen, se oli inhottavaa. Kylmä vesi on parempi.
He myöntävät, että talviuinnin aloittaminen ei ole ihan helppoa.
– Tai ei itse uimisen aloittaminen ole vaikeaa, vaan se, että käy joka päivä. Joskus kävely kohti avantoa tuntuu viileältä, mutta kun pääsee veteen, olo lämpenee, kun veri lähtee kiertämään. Eikä vedestä noustessa ole yhtään kylmä.
Natalia käy vain pulahtamassa, mutta Jyri nautiskelee vedessä pidempään. Vakituinen talviuintipaikka on laivarannassa, mutta välillä he käyvät Marttisessa. Myös Rajaniemen pappilan avanto on tullut testattua.
Jyri ui aina kun se on mahdollista, usein kaksikin kertaa päivässä, mieluiten kylmässä vedessä.
