Tui­ja Vei­ja

– Kol­me vuot­ta ja 20 päi­vää, eli 1 116 päi­vää, las­kee Uk­rai­nas­ta Pet­ros­koin kaut­ta Vir­roil­le muut­ta­nut Yu­riy, suo­ma­lai­sit­tain Jyri Ily­as­hen­ko.

Kyse ei suin­kaan ole hä­nen Vir­roil­la viet­tä­mäs­tään ajas­ta, vaan päi­vis­tä, joi­na hän on yh­tä­jak­soi­ses­ti käy­nyt luon­non­ve­sis­sä ui­mas­sa. 

Jyri on ai­na ol­lut in­no­kas ui­ma­ri, mut­ta syy­tä pit­kään uin­ti­put­keen hän ei osaa sa­noa. Hä­nen isoi­sän­sä ui vie­lä elä­kei­käi­se­nä me­res­sä lä­hes joka päi­vä, jo­ten mal­li lie­nee tul­lut siel­tä. 

– Isoi­sä­ni isä asui Kri­mil­lä, ja meri oli ai­na läm­pi­mäm­pi kuin tääl­lä avan­to. Mut­ta tal­vi oli kyl­mä siel­lä­kin. Jos­kus myrs­ky saat­taa es­tää ui­mi­sen me­res­sä.

– Aloi­tin ta­pa­nin­päi­vä­nä 2022. Kun olin käy­nyt vii­kon ajan joka päi­vä ui­mas­sa, ajat­te­lin, et­tä wau, jo viik­ko. Ja kak­si viik­koa, voi et­tä! Sit­ten tu­li­kin kuu­kau­si, sata päi­vää, ja täs­sä ol­laan. 

Mi­tään ta­voi­tet­ta Jy­ril­lä ei ole, jos jo­nain päi­vä­nä uin­ti jää vä­liin, se ei mies­tä mie­ti­ty­tä. Tu­lee mitä tu­lee, on hä­nen mot­ton­sa.

20 vuotta töissä Virroilla

Jyri saa­pui Uk­rai­nas­ta pa­luu­muut­ta­ja­na Pet­ros­koi­hin ja suo­rit­ti siel­lä suo­men kie­len ko­keen. 

– Sit­ten ky­syt­tiin, ha­lu­an­ko töi­hin Suo­meen, olin heti val­mis, niin tu­lin Fin­n­con­til­le jo 20 vuot­ta sit­ten. 

Vai­mo Na­ta­lia puo­les­taan saa­pui tyt­tä­ren­sä kans­sa Suo­meen vuot­ta myö­hem­min. Hän sai heti van­hain­ko­dil­ta pai­kan työ­har­joit­te­li­ja­na ja suo­rit­ti op­pi­so­pi­muk­sel­la lä­hi­hoi­ta­ja­kou­lu­tuk­sen. Sii­tä läh­tien hän on ol­lut va­ki­tui­ses­sa työ­suh­tees­sa.

Mo­lem­pien su­ku­juu­ret ovat Suo­mes­sa ja heil­lä on jo pit­kään ol­lut Suo­men kan­sa­lai­suus.

Myös Na­ta­lia on in­nos­tu­nut uin­nis­ta. Hän ker­too kui­ten­kin ke­rän­neen­sä roh­keut­ta kak­si vuot­ta, en­nen kuin us­kal­tau­tui en­sim­mäi­sen ker­ran avan­toon.

– Hä­nel­lä oli ui­ma­tos­sut ja kaik­ki han­kit­tu­na, mut­ta hän ei vain us­kal­ta­nut. Hän kek­si ai­na jon­kin te­ko­syyn, et­tä ei tä­nään. Sit­ten hän tuli mu­kaan, mut­ta jäi au­toon odot­ta­maan, Jyri ker­too.

– Ja kun lo­pul­ta us­kal­sin, jäin en­sim­mäi­ses­tä ker­ras­ta kouk­kuun, Na­ta­lia nau­raa.

– Ui­mi­nen kyl­mäs­sä ve­des­sä te­kee hy­vää. Vas­tus­tus­ky­ky nou­see ja vir­keyt­tä riit­tää myös yö­vuo­ro­vii­kol­la avan­to­käyn­nin jäl­keen.

– Vaik­ka meil­lä ko­to­na oli ko­ro­naa, mi­nuun ei tart­tu­nut. Pien­tä kurk­ku­ki­pua vain. Sil­ti kä­vin ui­mas­sa joka päi­vä, Jyri ker­too.

– Mi­nul­la­kaan ei ole ol­lut kun­non fluns­saa ol­len­kaan, ja avan­nos­sa käyn­ti on hel­pot­ta­nut myös yli 50-vuo­ti­aan nai­sen ta­val­li­sia vai­vo­ja, Na­ta­lia to­te­aa.

Hei­dän en­sim­mäi­nen lap­sen­lap­sen­sa on nyt nel­jän kuu­kau­den ikäi­nen, ja he odot­ta­vat jo in­nol­la ai­kaa, et­tä pik­kui­nen voi­daan ot­taa mu­kaan ui­maan.

Barentsinmeren rannalta löytyi upea uimapaikka.

Jyri Ilyashenko

Laivarannan porukka on paras

Lai­va­ran­nas­sa ko­koon­tu­va tal­viu­i­ma­rei­den po­ruk­ka on muo­dos­tu­nut tär­ke­äk­si Ily­as­hen­koil­le.

– Sau­no­mas­sa on niin iha­na po­ruk­ka. Vaik­ka mei­dän suo­men kie­li ei ole vie­lä ihan oo­koo, tun­nem­me kuu­lu­vam­me jouk­koon. Meil­lä on ai­na haus­kaa, Na­ta­lia heh­kut­taa.

Jyri huo­maut­taa, et­tä Vir­roil­la nai­set ovat roh­ke­am­pia tal­viu­i­ma­rei­ta kuin mie­het, sil­lä nai­sia on po­ru­kas­sa huo­mat­ta­vas­ti enem­män. Hän lu­paa ol­la tu­ke­na, jos joku ha­lu­aa har­ras­tus­ta aloit­taa.

Na­ta­li­an työ­ka­ve­rin ar­me­ni­a­lai­nen vävy kävi pari vuot­ta sit­ten en­sim­mäi­sen ker­ran avan­nos­sa juu­ri Vir­roil­la ja Jyri oli hä­nel­lä op­paa­na.

– Vii­me jou­luk­si hän oli tu­los­sa tän­ne uu­del­leen ja ky­syi, sai­si­ko tul­la jäl­leen kans­sam­me ui­maan. Se tun­tui tosi hy­väl­tä. Sau­nas­sa olim­me sa­mal­la tulk­kei­na.

Uimapaikat selville ennen matkaa

Mat­koil­le läh­ties­sään Ily­as­hen­kot sel­vit­tä­vät etu­kä­teen käy­tet­tä­vis­sä ole­vat ui­ma­pai­kat. 

– Uim­me mis­sä ta­han­sa, jär­ves­sä, jo­es­sa, me­res­sä, val­ta­me­res­sä. Nor­jas­sa kä­vim­me vuo­nos­sa ui­mas­sa, piti odot­taa il­taan, kun päi­vän ai­ka­na siel­lä ei ol­lut las­ku­ve­den vuok­si vet­tä ol­len­kaan. 

Kaik­kein hie­noim­mak­si uin­ti­ko­ke­muk­sek­si he nos­ta­vat Ba­rent­sin­me­ren Nor­jas­sa lä­hel­lä Ve­nä­jän ra­jaa.

– Siel­lä oli hie­no hiek­ka­ran­ta, ro­soi­sia kal­li­o­ta ja au­rin­ko pais­toi. 

Vii­me tal­ve­na Lat­vi­an mat­kal­la oli lä­hel­lä, et­tei uin­ti­put­ki kat­ken­nut, kun avan­to­paik­kaa ei ol­lut tie­dos­sa.

– Ei ol­lut uin­ti­paik­kaa, mitä teh­dä? Näin pie­nen avan­non, mis­sä oli ank­ko­ja ui­mas­sa, mut­ta sin­ne en kui­ten­kaan men­nyt. Löy­sin sit­ten Fa­ce­boo­kis­ta ryh­män, jon­ka kaut­ta sain tie­tää avan­to­pai­kas­ta. Niin ajoin tak­sil­la an­net­tuun osoit­tee­seen ui­maan, Jyri nau­raa.

Kaatialan louhos Kuortaneella on yksi lähiseudun upeimpia paikkoja.

Jyri Ilyashenko

Kalat tulevat tervehtimään

Jyri ja Na­ta­lia to­te­a­vat, et­tä ke­säi­sin Vir­rat on täyn­nä kau­nii­ta ui­ma­paik­ko­ja, joi­den jou­kos­ta he nos­ta­vat lem­pi­pai­koik­seen Ra­ja­nie­men ja La­ka­rin.

– La­ka­ril­la on tut­tu­ja ka­lo­ja, jot­ka tu­le­vat ter­veh­ti­mään, kun me­nen ui­maan. Vii­me ke­sä­nä pin­ta­ve­den läm­pö­ti­la nou­si 30 as­tee­seen, se oli in­hot­ta­vaa. Kyl­mä vesi on pa­rem­pi.

He myön­tä­vät, et­tä tal­viu­in­nin aloit­ta­mi­nen ei ole ihan help­poa. 

– Tai ei it­se ui­mi­sen aloit­ta­mi­nen ole vai­ke­aa, vaan se, et­tä käy joka päi­vä. Jos­kus kä­ve­ly koh­ti avan­toa tun­tuu vii­le­äl­tä, mut­ta kun pää­see ve­teen, olo läm­pe­nee, kun veri läh­tee kier­tä­mään. Ei­kä ve­des­tä nous­tes­sa ole yh­tään kyl­mä.

Na­ta­lia käy vain pu­lah­ta­mas­sa, mut­ta Jyri nau­tis­ke­lee ve­des­sä pi­dem­pään. Va­ki­tui­nen tal­viu­in­ti­paik­ka on lai­va­ran­nas­sa, mut­ta vä­lil­lä he käy­vät Mart­ti­ses­sa. Myös Ra­ja­nie­men pap­pi­lan avan­to on tul­lut tes­tat­tua.

Jyri ui ai­na kun se on mah­dol­lis­ta, usein kak­si­kin ker­taa päi­väs­sä, mie­lui­ten kyl­mäs­sä ve­des­sä.