Piia Hir­vi­nie­mi

Tan­ja Sih­vo­sel­le on ker­ty­nyt Vir­tain Ur­hei­li­joi­den toi­min­nas­sa mit­taa jo 33 vuot­ta.

Hän al­koi ur­heil­la seu­ras­sa 1980-lu­vul­la ja en­nen ur­hei­lu-uran­sa lop­pua Sih­vo­nen ryh­tyi oh­jaa­jak­si ja seu­ra­toi­mi­jak­si 1990-lu­vun al­ku­puo­lel­la.

Sih­vo­nen on mu­ka­na myös Kiek­ko-Kar­huis­sa ja Pal­lo-Kar­huis­sa van­hem­man roo­lis­sa.

– Osal­lis­tun toki kaik­kiin tal­koi­siin, mut­ta eri­tyi­sem­piä vas­tuu­a­lu­ei­ta ei niis­sä ole. Pal­lo-Kar­huis­sa olin vii­me ke­sä­nä yk­si kah­vi­o­vas­taa­vis­ta, ja se oli­kin en­sim­mäi­nen ker­ta, kun ki­sois­sa pais­toin mak­ka­raa.

Tan­ja myön­tää poh­ti­neen­sa vä­lil­lä it­se­kin, mikä hän­tä mo­ti­voi jat­ka­maan va­paa­eh­tois­työ­tä vuo­des­ta toi­seen.

– Kun on kas­va­nut seu­ra­työn pa­ris­sa, sii­tä on tul­lut tär­keä osa omaa­kin elä­mää.

– Jat­kan va­paa­eh­tois­työ­tä, kos­ka ha­lu­an tar­jo­ta yhä uu­del­le su­ku­pol­vel­le sa­man­lai­sia hie­no­ja ko­ke­muk­sia ja har­ras­ta­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia, mitä it­se olen saa­nut.

Sih­vo­nen to­te­aa, et­tä hä­nel­lä syk­kii vah­vas­ti si­ni­kel­tai­nen seu­ra­sy­dän.

– Ha­lu­an ol­la osal­ta­ni tu­ke­mas­sa muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua 100 vuot­ta täyt­tä­vän seu­ram­me toi­min­taa ja ol­la luo­mas­sa tu­ke­vaa poh­jaa toi­min­nan jat­ku­mi­sel­le.

Sih­vo­sel­la on ol­lut seu­ras­sa usei­ta teh­tä­viä.

– Vii­si vuot­ta sit­ten ryh­dyin tie­toi­ses­ti ja­ka­maan vas­tui­ta las­ten van­hem­pien kes­ken. Sii­hen as­ti olin hoi­ta­nut ys­tä­vä­ni kans­sa lä­hes kai­ken kah­des­taan.

– Vas­tuu­a­lu­ei­siim­me kuu­lui­vat seu­ra­vaat­tei­den suun­nit­te­lu ja han­kin­ta, ur­hei­lu­kou­lu­jen or­ga­ni­soin­ti sekä ki­so­jen jär­jes­te­lyt ai­na ai­ka­tau­luis­ta toi­mit­si­joi­den hank­ki­mi­seen ja tu­los­ten kir­jaa­mi­seen. Li­säk­si teim­me bud­je­tin, toi­mi­tim­me Vir­tU’lai­nen-leh­teä ja et­sim­me ak­tii­vi­ses­ti spon­so­rei­ta.

– Vuo­den ym­pä­ri bon­ga­sim­me hy­viä pal­kin­to­tar­jouk­sia ja aje­lim­me pit­kin Poh­jan­maa­ta nii­tä nou­ta­mas­sa. Kai­ken tä­män ohel­la oh­ja­sin ja val­men­sin ur­hei­lu­kou­luis­sa, sil­lä työn ydin oli kui­ten­kin it­se ur­hei­lu­toi­min­nas­sa.

Sih­vo­nen myön­tää, et­tä vuo­sien mit­taan ko­ko­nai­suus kas­voi niin suu­rek­si, et­tä ai­kaa ja voi­mia ei enää riit­tä­nyt kaik­keen.

– Oli pak­ko ja­kaa vas­tuu­ta ja ym­mär­tää, et­tä en ole kor­vaa­ma­ton. Nyt, kun teh­tä­viä on ja­et­tu, toi­men­ku­va on hal­lit­ta­vis­sa jär­ke­vän ajan puit­teis­sa.

Yhteistyötä seuran hyväksi

Sih­vo­sen teh­tä­vä­kent­tä on edel­leen laa­ja.

– Vas­tuul­la­ni on ”pi­tää lan­ko­ja kä­sis­sä” eli huo­leh­tia bud­je­tis­ta, toi­min­ta­suun­ni­tel­man ja seu­ra­leh­den te­ke­mi­ses­tä sekä osin spon­so­rei­den han­kin­nas­ta. Toi­min myös oh­jaa­ja­na ja osal­lis­tun uu­sien oh­jaa­jien kou­lut­ta­mi­seen ur­hei­lu­kou­lui­him­me.

– Enää en kan­na kaik­kea vas­tuu­ta yk­sin. Täs­tä suu­ri kii­tos uu­sil­le vas­tuun­kan­ta­jil­le.

Tan­jal­la me­nee vii­koit­tain seu­ra­työ­hön vaih­te­le­va mää­rä tun­te­ja.

– Jos­kus on viik­ko­ja, et­tä seu­ra­työ ei vie konk­reet­ti­ses­ti ai­kaa kuin vii­si tun­tia. Sit­ten on nii­tä hek­ti­siä ai­ko­ja, kun seu­ra­työ vie 15 tun­tia vii­kos­sa.

– Aja­tus­työ­tä on vai­kea edes las­kea, sil­lä sitä tu­lee teh­tyä ihan päi­vit­täin, ym­pä­ri vuo­den.

Sih­vo­nen to­te­aa, et­tä seu­ra­toi­min­nas­sa on pal­jon asi­oi­ta, mit­kä jää­vät usein ul­ko­puo­li­sil­ta huo­maa­mat­ta.

– Ulos­päin nä­kyy vain mur­to-osa. Esi­mer­kik­si kil­pai­lu­jen ano­mi­nen hel­mi­kuus­sa on yk­si iso ko­ko­nai­suus. Jot­ta saam­me lä­hes kym­me­nen ki­saa mah­tu­maan ke­sään, täy­tyy teh­dä usei­ta yh­tey­de­not­to­ja lä­hi­a­lu­een seu­roi­hin ja suun­ni­tel­la la­ji­va­li­koi­ma hy­vis­sä ajoin.

Li­säk­si bud­je­tin laa­ti­mi­nen ja sen seu­ran­ta, eri­lai­set ra­por­toin­nit sekä spon­so­rei­den han­kin­nat vie­vät ai­kaa. Har­va myös­kään ym­mär­tää, mi­ten mon­ta tun­tia ku­luu ai­ka­tau­lu­jen ja toi­mit­si­ja­lis­to­jen te­ke­mi­seen tai koko vuo­den ti­las­toin­tiin.

– Ki­os­kiin­kaan tuot­teet ei­vät il­mes­ty tyh­jäs­tä vaan tal­koo­kah­vin eteen ovat ki­os­ki­vas­taa­vat teh­neet jo muu­ta­man tun­nin työ­ru­pe­a­man.

Lop­pu­vuo­des­ta laa­di­taan vie­lä esi­mer­kik­si toi­min­ta­suun­ni­tel­ma tu­le­val­le kau­del­le.

Tärkeää taustatyötä

Sih­vo­nen ar­ve­lee, et­tä moni van­hem­pi ei tule aja­tel­leek­si, et­tä jouk­ku­een tai ja­os­ton toi­min­ta ei oli­si mah­dol­lis­ta il­man pää­seu­ran tu­kea.

Pää­seu­ra te­kee jat­ku­vaa taus­ta­työ­tä, joka ei näy suo­raan lap­sen har­ras­ta­mi­ses­sa, mut­ta joka mah­dol­lis­taa koko seu­ra­toi­min­nan.

– Tä­hän taus­ta­työ­hön har­va on val­mis, sil­lä se ei näy oman lap­sen har­ras­ta­mi­ses­sa konk­reet­ti­ses­ti. Esi­mer­kik­si Vir­tain Ur­hei­li­jois­sa Veh­ka­kos­ken tans­si­la­van tal­koi­siin on vai­kea saa­da va­paa­eh­toi­sia juu­ri täs­tä syys­tä.

– Sil­ti nä­mä­kin teh­tä­vät on jon­kun hoi­det­ta­va, jot­ta meil­lä oli­si seu­ra, Vir­tain Ur­hei­li­jat, jota lap­set voi­vat edus­taa.

Sih­vo­nen to­te­aa, et­tä vir­to­lai­set per­heet saa­vat ol­la iloi­sia ja tyy­ty­väi­siä paik­ka­kun­nan laa­jaan har­ras­tus­va­li­koi­maan.

– Huo­le­na­ni on, kuin­ka eri seu­ro­jen oh­jaa­jat jak­sa­vat. Sil­lä het­kel­lä, kun va­paa­eh­toi­ses­ti lap­sia, nuo­ria ja ai­kui­si­a­kin lii­kut­ta­vat oh­jaa­jat päät­tä­vät lo­pet­taa omal­la va­paa-ajal­laan puur­ta­mi­sen, niin Vir­tain har­ras­tus­toi­min­taan jää paik­kaa­ma­ton auk­ko.

– Oh­jaa­jat te­ke­vät työ­tä sy­dä­mes­tään ja pie­ne­nä kii­tok­se­na lii­kun­ta­har­ras­tus­ten mah­dol­lis­ta­mi­ses­ta voi­si kau­pun­gin puo­les­ta ol­la vaik­ka­pa ker­ran vuo­des­sa jär­jes­tet­tä­vä seu­ra­ta­paa­mi­nen hy­vän ruu­an mer­keis­sä. Se, et­tä oh­jaa­jat huo­mi­oi­daan jol­lain ta­val­la, oli­si erit­täin mer­ki­tyk­sel­lis­tä. He an­ta­vat täl­le oman va­paa-ai­kan­sa, joka ei ole ra­hal­la mi­tat­ta­vis­sa.

Sih­vo­nen kui­ten­kin ko­ros­taa, et­tä vaik­ka tal­koo­työ vie hur­jas­ti va­paa-ai­kaa, hän ei vaih­tai­si sitä pois­kaan.

Vapaaehtoinen liikunta vähentynyt

Sih­vo­nen sa­noo, et­tä har­ras­tus­toi­min­ta lii­kun­nan ja kai­ken muun­kin pa­ris­sa on eh­dot­to­man tär­ke­ää muun mu­as­sa so­si­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen kan­nal­ta.

– Puh­taas­ti lii­kun­ta­har­ras­tuk­sia aja­tel­len, nii­tä ei voi juu­ri­kaan ol­la lii­kaa. Ny­ky­päi­vä­nä va­paa­eh­toi­nen lii­kun­ta pi­hal­la ka­ve­rei­den kans­sa on vä­hen­ty­nyt ole­mat­to­miin ver­rat­tu­na omaan lap­suu­tee­ni, jol­loin lap­sia piti tul­la ha­ke­maan pi­ha­pe­leis­tä si­säl­le il­lan jo pi­men­nyt­tyä. Sitä pe­lat­tiin ja lei­kit­tiin ul­ko­na ke­lis­sä kuin ke­lis­sä.

Tan­ja ar­ve­lee, et­tä suu­rin haas­te saa­da uu­sia va­paa­eh­toi­sia mu­kaan, on van­hem­pien va­paa-ajan puu­te ja aja­tus lii­an suu­res­ta työ­taa­kas­ta.

– Tai sii­tä, et­tä jos nyt lu­paan, niin jou­dun te­ke­mään sitä seu­raa­vat kym­me­nen vuot­ta. Eh­kä mu­ka­na on pel­ko­a­kin, et­tä osaan­ko minä.

– It­se us­koi­sin, et­tä ylei­sur­hei­lus­sa olem­me saa­neet kyn­nys­tä pie­nen­net­tyä, ja sen ta­kia vas­tuu­ta on ja­ka­mas­sa kym­men­kun­ta van­hem­paa.

– Meil­lä ko­ke­neet toi­mit­si­jat hou­kut­te­le­vat uu­sien las­ten van­hem­pia pit­kin ke­sää toi­mit­si­joik­si. Mes­ta­ri -ki­säl­li -me­ne­tel­mä toi­mii par­hai­ten. Ke­nel­le­kään uu­del­le toi­min­taan mu­kaan tu­le­val­le ei an­ne­ta mi­tään vas­tuu­a­lu­ei­ta. Toi­min­taan pi­tää en­si pääs­tä ajau­tu­maan si­säl­le, ja tun­te­maan olon­sa ko­toi­sak­si.

Vanhemmille kiitosta

Vir­tUs­sa oh­jaa­jat saa­vat pie­nen kor­vauk­sen oh­jaa­mi­ses­ta.

– Ja­os­ton jä­se­net ovat pa­ri­na vii­me vuon­na saa­neet ke­sä­ku­kan. Muu­toin kaik­ki teh­dään, ja on teh­ty re­hel­li­ses­ti tal­koil­la.

Sih­vo­nen lu­paa, et­tä ken­täl­tä ja har­ras­tuk­sen pa­ris­ta löy­tyy ih­mi­siä, jot­ka var­mas­ti opas­ta­vat esi­mer­kik­si toi­mit­si­ja­hom­mis­sa.

– Ylei­sur­hei­lus­sa löy­tyy tal­koo­lai­sel­le paik­ka vaik­ka leh­ti­pa­pe­ri­kon­til­ta tai kah­vin­keit­ti­men ta­kaa. Osa teh­tä­vis­tä on sel­lai­sia, et­tä nii­tä voi teh­dä ajas­ta ja pai­kas­ta riip­pu­mat­ta. Täl­lai­nen on esi­mer­kik­si ti­las­toin­ti.

– Pie­niä, suu­ria asi­oi­ta on tar­jou­tu­mi­nen kah­vi­oon mak­ka­ran­pais­ta­jak­si tai lei­po­maan tur­nauk­siin.

Seu­ran va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na Sih­vo­nen vas­taa ylem­män ta­son seu­ra­työs­tä, jot­ka ei­vät suo­ra­nai­ses­ti lii­ty ylei­sur­hei­luun.

Käy­tän­nös­sä hän pi­tää pa­la­ve­rei­ta joh­to­kun­nan jä­sen­ten kans­sa sekä osal­lis­tuu seu­ran ke­hit­tä­mi­seen.

– Ylei­sur­hei­lun puo­lel­la yh­teis­työ oh­jaa­jien kans­sa on vii­koit­tais­ta ym­pä­ri vuo­den, ja ker­ran kah­des­sa kuus­sa pi­de­tään ylei­sur­hei­lu­ja­os­ton ko­kouk­set.

Van­hem­pien kans­sa yh­teis­työ­tä teh­dään lä­hin­nä ke­sän ai­ka­na, jol­loin hei­tä nä­kee ur­hei­lu­ken­täl­lä niin tree­neis­sä kuin ki­sois­sa­kin.

– Il­man van­hem­pia ylei­sur­hei­lu­ki­so­ja ei voi­si jär­jes­tää, sil­lä joka ki­sail­ta tar­vit­sem­me 30 toi­mit­si­jaa, jot­ka ovat las­ten van­hem­pia.

– He ovat osal­taan myös ke­rää­mäs­sä spon­so­rei­ta ja osal­lis­tu­vat ki­sa­jär­jes­te­lyi­hin. Hei­dän vas­tuul­laan on ny­ky­ään kah­vi­o­toi­min­ta sekä ai­ka­tau­luis­ta ja toi­mit­si­ja­han­kin­nois­ta vas­taa­mi­nen. Van­hem­mat ot­ti­vat vii­me vuon­na myös ti­las­toin­nis­ta upe­as­ti vas­tuun.

Hä­meen Seu­dun ylei­sur­hei­lu pal­kit­si Tan­ja Sih­vo­sen Vuo­den seu­ra­joh­ta­ja­na mar­ras­kuun lo­pus­sa. Pe­rus­te­lui­na oli pit­kä­jän­tei­nen ja laa­du­kas seu­ra­joh­ta­mi­nen.