Piia Hirviniemi
Tanja Sihvoselle on kertynyt Virtain Urheilijoiden toiminnassa mittaa jo 33 vuotta.
Hän alkoi urheilla seurassa 1980-luvulla ja ennen urheilu-uransa loppua Sihvonen ryhtyi ohjaajaksi ja seuratoimijaksi 1990-luvun alkupuolella.
Sihvonen on mukana myös Kiekko-Karhuissa ja Pallo-Karhuissa vanhemman roolissa.
– Osallistun toki kaikkiin talkoisiin, mutta erityisempiä vastuualueita ei niissä ole. Pallo-Karhuissa olin viime kesänä yksi kahviovastaavista, ja se olikin ensimmäinen kerta, kun kisoissa paistoin makkaraa.
Tanja myöntää pohtineensa välillä itsekin, mikä häntä motivoi jatkamaan vapaaehtoistyötä vuodesta toiseen.
– Kun on kasvanut seuratyön parissa, siitä on tullut tärkeä osa omaakin elämää.
– Jatkan vapaaehtoistyötä, koska haluan tarjota yhä uudelle sukupolvelle samanlaisia hienoja kokemuksia ja harrastamisen mahdollisuuksia, mitä itse olen saanut.
Sihvonen toteaa, että hänellä sykkii vahvasti sinikeltainen seurasydän.
– Haluan olla osaltani tukemassa muutaman vuoden kuluttua 100 vuotta täyttävän seuramme toimintaa ja olla luomassa tukevaa pohjaa toiminnan jatkumiselle.
Sihvosella on ollut seurassa useita tehtäviä.
– Viisi vuotta sitten ryhdyin tietoisesti jakamaan vastuita lasten vanhempien kesken. Siihen asti olin hoitanut ystäväni kanssa lähes kaiken kahdestaan.
– Vastuualueisiimme kuuluivat seuravaatteiden suunnittelu ja hankinta, urheilukoulujen organisointi sekä kisojen järjestelyt aina aikatauluista toimitsijoiden hankkimiseen ja tulosten kirjaamiseen. Lisäksi teimme budjetin, toimitimme VirtU’lainen-lehteä ja etsimme aktiivisesti sponsoreita.
– Vuoden ympäri bongasimme hyviä palkintotarjouksia ja ajelimme pitkin Pohjanmaata niitä noutamassa. Kaiken tämän ohella ohjasin ja valmensin urheilukouluissa, sillä työn ydin oli kuitenkin itse urheilutoiminnassa.
Sihvonen myöntää, että vuosien mittaan kokonaisuus kasvoi niin suureksi, että aikaa ja voimia ei enää riittänyt kaikkeen.
– Oli pakko jakaa vastuuta ja ymmärtää, että en ole korvaamaton. Nyt, kun tehtäviä on jaettu, toimenkuva on hallittavissa järkevän ajan puitteissa.
Yhteistyötä seuran hyväksi
Sihvosen tehtäväkenttä on edelleen laaja.
– Vastuullani on ”pitää lankoja käsissä” eli huolehtia budjetista, toimintasuunnitelman ja seuralehden tekemisestä sekä osin sponsoreiden hankinnasta. Toimin myös ohjaajana ja osallistun uusien ohjaajien kouluttamiseen urheilukouluihimme.
– Enää en kanna kaikkea vastuuta yksin. Tästä suuri kiitos uusille vastuunkantajille.
Tanjalla menee viikoittain seuratyöhön vaihteleva määrä tunteja.
– Joskus on viikkoja, että seuratyö ei vie konkreettisesti aikaa kuin viisi tuntia. Sitten on niitä hektisiä aikoja, kun seuratyö vie 15 tuntia viikossa.
– Ajatustyötä on vaikea edes laskea, sillä sitä tulee tehtyä ihan päivittäin, ympäri vuoden.
Sihvonen toteaa, että seuratoiminnassa on paljon asioita, mitkä jäävät usein ulkopuolisilta huomaamatta.
– Ulospäin näkyy vain murto-osa. Esimerkiksi kilpailujen anominen helmikuussa on yksi iso kokonaisuus. Jotta saamme lähes kymmenen kisaa mahtumaan kesään, täytyy tehdä useita yhteydenottoja lähialueen seuroihin ja suunnitella lajivalikoima hyvissä ajoin.
Lisäksi budjetin laatiminen ja sen seuranta, erilaiset raportoinnit sekä sponsoreiden hankinnat vievät aikaa. Harva myöskään ymmärtää, miten monta tuntia kuluu aikataulujen ja toimitsijalistojen tekemiseen tai koko vuoden tilastointiin.
– Kioskiinkaan tuotteet eivät ilmesty tyhjästä vaan talkookahvin eteen ovat kioskivastaavat tehneet jo muutaman tunnin työrupeaman.
Loppuvuodesta laaditaan vielä esimerkiksi toimintasuunnitelma tulevalle kaudelle.
Tärkeää taustatyötä
Sihvonen arvelee, että moni vanhempi ei tule ajatelleeksi, että joukkueen tai jaoston toiminta ei olisi mahdollista ilman pääseuran tukea.
Pääseura tekee jatkuvaa taustatyötä, joka ei näy suoraan lapsen harrastamisessa, mutta joka mahdollistaa koko seuratoiminnan.
– Tähän taustatyöhön harva on valmis, sillä se ei näy oman lapsen harrastamisessa konkreettisesti. Esimerkiksi Virtain Urheilijoissa Vehkakosken tanssilavan talkoisiin on vaikea saada vapaaehtoisia juuri tästä syystä.
– Silti nämäkin tehtävät on jonkun hoidettava, jotta meillä olisi seura, Virtain Urheilijat, jota lapset voivat edustaa.
Sihvonen toteaa, että virtolaiset perheet saavat olla iloisia ja tyytyväisiä paikkakunnan laajaan harrastusvalikoimaan.
– Huolenani on, kuinka eri seurojen ohjaajat jaksavat. Sillä hetkellä, kun vapaaehtoisesti lapsia, nuoria ja aikuisiakin liikuttavat ohjaajat päättävät lopettaa omalla vapaa-ajallaan puurtamisen, niin Virtain harrastustoimintaan jää paikkaamaton aukko.
– Ohjaajat tekevät työtä sydämestään ja pienenä kiitoksena liikuntaharrastusten mahdollistamisesta voisi kaupungin puolesta olla vaikkapa kerran vuodessa järjestettävä seuratapaaminen hyvän ruuan merkeissä. Se, että ohjaajat huomioidaan jollain tavalla, olisi erittäin merkityksellistä. He antavat tälle oman vapaa-aikansa, joka ei ole rahalla mitattavissa.
Sihvonen kuitenkin korostaa, että vaikka talkootyö vie hurjasti vapaa-aikaa, hän ei vaihtaisi sitä poiskaan.
Vapaaehtoinen liikunta vähentynyt
Sihvonen sanoo, että harrastustoiminta liikunnan ja kaiken muunkin parissa on ehdottoman tärkeää muun muassa sosiaalisen kanssakäymisen kannalta.
– Puhtaasti liikuntaharrastuksia ajatellen, niitä ei voi juurikaan olla liikaa. Nykypäivänä vapaaehtoinen liikunta pihalla kavereiden kanssa on vähentynyt olemattomiin verrattuna omaan lapsuuteeni, jolloin lapsia piti tulla hakemaan pihapeleistä sisälle illan jo pimennyttyä. Sitä pelattiin ja leikittiin ulkona kelissä kuin kelissä.
Tanja arvelee, että suurin haaste saada uusia vapaaehtoisia mukaan, on vanhempien vapaa-ajan puute ja ajatus liian suuresta työtaakasta.
– Tai siitä, että jos nyt lupaan, niin joudun tekemään sitä seuraavat kymmenen vuotta. Ehkä mukana on pelkoakin, että osaanko minä.
– Itse uskoisin, että yleisurheilussa olemme saaneet kynnystä pienennettyä, ja sen takia vastuuta on jakamassa kymmenkunta vanhempaa.
– Meillä kokeneet toimitsijat houkuttelevat uusien lasten vanhempia pitkin kesää toimitsijoiksi. Mestari -kisälli -menetelmä toimii parhaiten. Kenellekään uudelle toimintaan mukaan tulevalle ei anneta mitään vastuualueita. Toimintaan pitää ensi päästä ajautumaan sisälle, ja tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Vanhemmille kiitosta
VirtUssa ohjaajat saavat pienen korvauksen ohjaamisesta.
– Jaoston jäsenet ovat parina viime vuonna saaneet kesäkukan. Muutoin kaikki tehdään, ja on tehty rehellisesti talkoilla.
Sihvonen lupaa, että kentältä ja harrastuksen parista löytyy ihmisiä, jotka varmasti opastavat esimerkiksi toimitsijahommissa.
– Yleisurheilussa löytyy talkoolaiselle paikka vaikka lehtipaperikontilta tai kahvinkeittimen takaa. Osa tehtävistä on sellaisia, että niitä voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Tällainen on esimerkiksi tilastointi.
– Pieniä, suuria asioita on tarjoutuminen kahvioon makkaranpaistajaksi tai leipomaan turnauksiin.
Seuran varapuheenjohtajana Sihvonen vastaa ylemmän tason seuratyöstä, jotka eivät suoranaisesti liity yleisurheiluun.
Käytännössä hän pitää palavereita johtokunnan jäsenten kanssa sekä osallistuu seuran kehittämiseen.
– Yleisurheilun puolella yhteistyö ohjaajien kanssa on viikoittaista ympäri vuoden, ja kerran kahdessa kuussa pidetään yleisurheilujaoston kokoukset.
Vanhempien kanssa yhteistyötä tehdään lähinnä kesän aikana, jolloin heitä näkee urheilukentällä niin treeneissä kuin kisoissakin.
– Ilman vanhempia yleisurheilukisoja ei voisi järjestää, sillä joka kisailta tarvitsemme 30 toimitsijaa, jotka ovat lasten vanhempia.
– He ovat osaltaan myös keräämässä sponsoreita ja osallistuvat kisajärjestelyihin. Heidän vastuullaan on nykyään kahviotoiminta sekä aikatauluista ja toimitsijahankinnoista vastaaminen. Vanhemmat ottivat viime vuonna myös tilastoinnista upeasti vastuun.
Hämeen Seudun yleisurheilu palkitsi Tanja Sihvosen Vuoden seurajohtajana marraskuun lopussa. Perusteluina oli pitkäjänteinen ja laadukas seurajohtaminen.
