Piia Hir­vi­nie­mi

Vir­tain Vas­ki­ve­del­lä asu­van ne­li­kymp­pi­sen Ter­hi Hin­ta­lan ar­ki on täyn­nä elä­mää. Per­hee­seen kuu­luu puo­li­so sekä 3-, 9- ja 13-vuo­ti­aat lap­set, ja päi­vät ku­lu­vat pit­käl­ti työn ja per­heen sekä las­ten har­ras­tus­ten pa­ris­sa.

Hin­ta­la työs­ken­te­lee oh­jaa­ja­na las­ten­suo­je­lu­yk­si­kös­sä Äh­tä­ris­sä. Va­paa-ajal­la hän toi­mii van­him­man lap­sen­sa pe­sä­pal­lo­jouk­ku­een val­men­ta­ja­na Ruo­ve­del­lä.

– Sii­hen ku­luu­kin suu­rin osa va­paa-ajas­ta­ni. Omil­le har­ras­tuk­sil­le ei täl­lä het­kel­lä ole kau­he­as­ti ai­kaa.

Kä­si­työt ovat kui­ten­kin Ter­hil­le tär­keä hen­ki­rei­kä, jol­loin hän voi heit­tää aja­tuk­set muu­al­le ei­kä tar­vit­se aja­tel­la muu­ta.

Nukkekoti lahjaksi

Rei­lu kym­me­nen vuot­ta sit­ten Ter­hi in­nos­tui nuk­ke­ko­tien si­sus­ta­mi­ses­ta, ja al­koi re­mon­toi­da lap­suu­ten­sa Lund­by-ta­loa, jol­la hän oli leik­ki­nyt pal­jon lap­se­na.

– Toi­voin puo­li­sol­ta­ni 30-vuo­tis­lah­jak­si isoa nuk­ke­ko­tia, ja sii­tä al­koi isom­pi pro­jek­ti, joka ei var­maan lopu kos­kaan.

Täl­lä het­kel­lä Ter­hil­lä on yk­si suu­ri nuk­ke­ko­ti, jon­ka mit­ta­kaa­va on 1:12.

– Nuk­ke­ko­dis­sa­ni on usei­ta huo­nei­ta: las­ten­huo­ne, keit­tiö, olo­huo­ne, kah­vi­la, ma­kuu­huo­ne sekä sau­na, WC ja suih­ku.

Jo­kai­nen huo­ne on täyn­nä har­kit­tu­ja, pie­niä yk­si­tyis­koh­tia, jot­ka te­ke­vät nuk­ke­ko­dis­ta elä­vän.

– Ta­los­ta te­ke­vät kiin­nos­ta­van juu­ri ne pie­net yk­si­tyis­koh­dat, joi­ta ih­mi­set usein ihas­te­le­vat. Esi­mer­kik­si sau­nas­sa ole­va mak­ka­ra­pa­ket­ti, kaa­ka­o­kup­pi, jon­ka pääl­lä on vaah­to­kar­kis­ta teh­ty lu­miuk­ko sekä Muu­mi­mu­kit, eri­lai­set ruo­at ja kou­lu­ku­vat.

Nuk­ke­ko­din keit­ti­ös­tä ja sau­nas­ta Ter­hi on eri­tyi­sen yl­peä.

– Keit­ti­ös­tä löy­tyy run­saas­ti yk­si­tyis­koh­tia, ku­ten Muu­mi­mu­kit ja kark­ki­pus­si, jon­ka si­säl­lä on pa­pe­ri­kark­ke­ja.

– Sau­nas­ta pi­dän eri­tyi­ses­ti sik­si, et­tä olen teh­nyt sen ko­ko­naan it­se alus­ta as­ti kä­sin.

Erityisen ylpeä Terhi on nukkekotinsa keittiöstä, josta löytyy muun muassa pikkuruiset Muumimukit.

Käsitöiden tekeminen rauhoittaa

Ka­lus­tei­ta ja si­sus­tus­tar­vik­kei­ta Ter­hi te­kee sekä it­se et­tä hank­kii nii­tä val­mii­na.

– Pää­a­si­as­sa teen nuk­ke­ko­tiin ka­lus­tei­ta ja si­sus­tu­se­le­ment­te­jä. Olen kui­ten­kin aloit­ta­nut oman ta­lo­ni ra­ken­ta­mi­sen sii­tä, et­tä mi­nul­la on ol­lut vain sei­nät ka­sat­tu­na eli olen aloit­ta­nut ta­pe­toin­nis­ta ja lat­ti­an te­ke­mi­ses­tä.

Ma­te­ri­aa­lit hän hank­kii pää­sään­töi­ses­ti kier­rä­tys­ta­va­rois­ta ja kä­si­työ­liik­keis­tä.

– Muu­mi­mu­kit, kark­ki- ja sip­si­pus­sin sekä esi­mer­kik­si re­pun olen os­ta­nut val­mii­na kä­si­töi­nä toi­sen hen­ki­lön te­ke­mi­nä. En pidä ko­neel­la val­mis­te­tuis­ta töis­tä vaan suo­sin kä­sin­teh­ty­jä.

Pie­nien yk­si­tyis­koh­tien te­ke­mi­ses­sä Ter­hi käyt­tää pin­set­te­jä. Fimo-mas­sas­ta sen si­jaan on help­po val­mis­taa esi­nei­tä kä­sin­kin.

Ter­hi ker­too, et­tä Fa­ce­boo­kis­sa on ny­ky­ään mon­ta ryh­mää, joi­hin hän it­se­kin kuu­luu, ja jois­ta voi poi­mia upei­ta ide­oi­ta sekä os­taa jo val­mii­ta tuot­tei­ta.

Ter­hi kuu­luu myös Nuk­ke­ko­tiyh­dis­tyk­seen, jon­ka leh­ti il­mes­tyy nel­jä ker­taa vuo­des­sa ja tuo li­sää ins­pi­raa­ti­o­ta.

– Ha­lu­ai­sin jos­kus ra­ken­taa kai­ken it­se, mut­ta täl­lä het­kel­lä sii­hen ei ole ai­kaa.

– Kun ai­kaa on, teen pie­niä ta­va­roi­ta tai si­sus­tus­muu­tok­sia huo­nei­siin. On kiva teh­dä si­sus­tuk­sia myös lyh­dyn si­säl­le.

Ter­hi to­te­aa, et­tä kä­si­työ­har­ras­tus ja pien­ten jut­tu­jen näp­rää­mi­nen rau­hoit­taa ja hel­pot­taa stres­siä.

– Tämä on mi­nun ta­pa­ni saa­da aja­tuk­set muu­al­le. Nuk­ke­ko­din ra­ken­ta­mi­nen li­sää myös luo­vuut­ta ja kä­sil­lä te­ke­mi­sen iloa.

Nukkekodilla ei leikitä

Nuk­ke­ko­ti­har­ras­tus he­rät­tää usein kiin­nos­tus­ta myös muis­sa ih­mi­sis­sä, ja Ter­hi esit­te­lee sitä jos­kus vie­rail­leen­kin.

– Mo­net ih­met­te­le­vät, mi­ten joku voi teh­dä niin pie­niä ja yk­si­tyis­koh­tai­sia esi­nei­tä.

Ter­hi ei ole koh­dan­nut har­ras­tuk­seen­sa liit­ty­viä en­nak­ko­luu­lo­ja, vaan suh­tau­tu­mi­nen on ol­lut myön­teis­tä.

Hän suo­sit­te­lee har­ras­tus­ta eri­tyi­ses­ti niil­le, jot­ka naut­ti­vat pien­ten asi­oi­den te­ke­mi­ses­tä, sil­lä se an­taa va­pau­den to­teut­taa it­se­ään ja luo­vuut­taan.

Ter­hi ker­too, et­tä hä­nen nuk­ke­ko­dis­saan on niin pal­jon yk­si­tyis­koh­tia, et­tei sil­lä voi leik­kiä. Pie­ni­kin kos­ke­tus saa ta­va­rat le­vi­ä­mään.

– Esi­koi­se­ni oli pie­nem­pä­nä sii­tä kiin­nos­tu­nut, ja sai­kin kans­sa­ni sitä si­sus­taa, kos­ka on tai­ta­va kä­sis­tään. Po­jat ei­vät ole ol­leet kiin­nos­tu­nei­ta, ja sik­si talo on saa­nut ol­la mel­ko rau­has­sa.

Ter­hin mu­kaan nuk­ke­ko­tia on vai­kea se­lit­tää sa­noin – se pi­täi­si näh­dä omin sil­min.

Terhi Hintalan suuri nukkekoti on mittakaavassa 1:12.