Piia Hir­vi­nie­mi

Vas­kuun mai­se­mis­sa, Ko­ron­jo­en var­rel­la, sei­soo van­ha myl­ly, jon­ka his­to­ria ulot­tuu ai­na 1800-lu­vul­le.

Vaik­ka var­hai­sin säi­ly­nyt asi­a­kir­ja, myl­lyn pe­rus­ta­mis­so­pi­mus on vuo­del­ta 1905, tie­de­tään pai­kal­la ol­leen myl­ly­toi­min­taa jo ai­em­min.

Ny­kyi­nen, puu­lau­ta­ra­ken­tei­nen myl­ly­ra­ken­nus val­mis­tui 1930-lu­vul­la, ja sii­tä al­koi vai­he, joka on jää­nyt elä­mään pai­kal­lis­ten muis­toi­hin.

Myl­lyn en­sim­mäi­nen myl­lä­ri oli Ii­va­ri Pel­to­la, joka os­ti Vas­kuun myl­lyn vuon­na 1930.

His­to­ria ker­too, et­tä hä­nen jäl­keen­sä myl­lyn omis­ti Ee­me­li Vii­ta­la, jon­ka ai­ka­na myl­lys­sä työs­ken­te­li­vät pal­ka­tut myl­lä­rit, muun mu­as­sa Ii­sak­ki Saa­rak­ka­la.

– Saa­rak­ka­lan ol­les­sa myl­lä­ri­nä, myl­lyyn tuli töi­hin Toi­vo Ran­ta­nen, joka os­ti myö­hem­min myl­lyn, ker­too myl­lyn ny­kyi­nen omis­ta­ja Ei­la Aro.

Myl­lys­sä jau­het­tiin ruis­ta, oh­raa ja kau­raa.

– Myl­lys­sä jau­het­tiin ruis­ta, oh­raa ja kau­raa. Asi­ak­kai­ta tuli Ko­ros­ta, Vas­ki­ve­del­tä ja Luo­des­pe­räl­tä.

Myl­lyn vie­res­sä si­jait­se­vas­ta Ko­ron­jo­es­ta joh­det­tiin vir­ta tur­bii­nil­le, jon­ka kaut­ta voi­ma siir­tyi myl­lyyn voi­ma-ak­se­lia pit­kin.

Rem­mi­vä­lit­tei­set jär­jes­tel­mät pyö­rit­ti­vät kol­mea ki­vi­pa­ria, jot­ka si­jait­se­vat edel­leen myl­lyn ala­ker­ras­sa. Pai­koil­laan on myös ryy­ni­myl­ly.

Käyt­tö­voi­ma­na hyö­dyn­net­tiin vuo­sien var­rel­la vet­tä, puu­kaa­sua ja myö­hem­min säh­köä.

– En­nen säh­kö­ver­kon val­mis­tu­mis­ta myl­ly tuot­ti säh­köä myl­ly- ja sa­ha­toi­min­nan li­säk­si pa­riin ta­loon lä­hiym­pä­ris­tös­sä.

Padon säätelyä 20 vuotta

Myl­lyn ja tien vä­lis­sä si­jain­nut sa­ha­ra­ken­nus täy­den­si toi­min­taa.

– Sa­ha­ta­va­raa vie­tiin Kas­ki­siin as­ti 1960–70-lu­vuil­la. Sa­ha­ra­ken­nus pu­ret­tiin pois 1980-lu­vul­la.

Aro ker­too, et­tä myl­ly­toi­min­ta päät­tyi vuon­na 1976 sil­loi­sen myl­lä­rin, Toi­vo Ran­ta­sen, sai­ras­tu­mi­seen.

Paik­ka ei kui­ten­kaan jää­nyt un­ho­laan. Vuon­na 1997 myl­lyn os­ti­vat Ei­la ja Aku Aro, joil­le paik­ka oli eri­tyi­nen, sil­lä Ei­la on ko­toi­sin ai­van myl­lyn naa­pu­ris­ta.

– Tämä on mi­nul­le lap­suu­den mai­se­maa, Ei­la ker­too.

Kaup­poi­hin liit­tyy läm­min­hen­ki­nen muis­to.

– Aku kävi aut­ta­mas­sa myl­lä­riä pa­don kans­sa. Toi­vo sit­ten sa­noi, et­tä jos os­tai­sit­te tä­män. Sii­tä se läh­ti, ja pääs­tiin so­pi­muk­seen.

Myl­lyn omis­ta­mi­seen liit­tyi ai­ka­naan myös vas­tuu­ta, sil­lä pa­don sää­te­ly kuu­lui teh­tä­viin.

– Van­ha pato oli set­ti­pa­to. Mel­kein pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sul­jim­me pa­don syk­syi­sin ja ava­sim­me ke­väi­sin tul­va­ve­sil­le. Ke­säl­lä sitä piti sää­tää ti­lan­teen mu­kaan.

Vuon­na 2014 Ko­ron­jo­en ylä­juok­sul­la val­mis­tui ka­la­ta­lou­del­li­nen kun­nos­tus.

Van­ha pato pu­ret­tiin, ja ra­ken­net­tiin poh­ja­pa­to ta­saa­maan ve­den­kor­keut­ta.

Sa­mal­la myl­lyn ala­puo­lis­ta lam­pea ruo­pat­tiin ja laa­jen­net­tiin.

Joki on yk­si Pir­kan­maan mer­kit­tä­vim­mis­tä tai­me­nen vir­ta­ve­sis­tä, ja se on rau­hoi­tet­tu ka­las­tuk­sel­ta.

– Joen kun­nos­tus oli iso pro­jek­ti, mut­ta saa­tiin tam­muk­ka­jo­ki kun­toon, Ei­la ker­too.

Muisto kovasta työstä

Ny­ky­ään myl­ly toi­mii yk­si­tyi­se­nä va­paa-ajan paik­ka­na, sen his­to­ri­aa vaa­li­taan, ja ra­ken­nus­ta yl­lä­pi­de­tään ja kor­ja­taan.

– Tämä on meil­le har­ras­tus­paik­ka ja tu­le­vien elä­ke­päi­vien ilo.

Myl­lyn ala­ker­ta on säi­ly­nyt lä­hes al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa, ja tu­le­vai­suu­des­sa se on tar­koi­tus mu­se­oi­da.

– Paik­ka jää muis­tok­si ko­vas­ta työs­tä.

Myl­ly elää myös ky­läyh­tei­sön mu­ka­na.

– Tääl­lä on jär­jes­tet­ty il­la­nis­tu­jai­sia ja pie­niä ky­lä­ta­pah­tu­mia. Jos­kus oli tai­de­näyt­te­ly­kin Vas­kuun­jär­ven ym­pä­ri­pyö­räi­lyn yh­tey­des­sä.

– Ih­mi­siä kiin­nos­taa myl­ly ja sen ta­ri­na. Mo­nel­la mök­ki­läi­sel­lä on juu­ret tääl­lä Vas­kuul­la.

Avoi­met ky­lät -päi­vä­nä 13. ke­sä­kuu­ta on mah­dol­li­suus käy­dä tu­tus­tu­mas­sa myl­lyyn.

– Vas­kuun ky­lä­seu­ra pi­tää pop up-kah­vi­laa, ja myyn­nis­sä on myös pai­kal­li­sia luo­mu­tuot­tei­ta.

– Ja jos nä­kee mi­nut pi­hal­la, niin ai­na saa tul­la kur­kis­ta­maan si­säl­le, Ei­la lu­paa.

Myllytontun kodista pidetään huolta

Tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mis­sa on ik­ku­noi­den uu­si­mis­ta, ul­ko­pin­to­jen maa­laus­ta ja sei­nä­pin­to­jen kun­nos­ta­mis­ta.

Paik­ka mer­kit­see omis­ta­jil­leen enem­män kuin pelk­kää ra­ken­nus­ta. Eri­tyi­sen tär­keä se on Ei­lal­le, joka suun­nit­te­lee, et­tä he muut­tai­si­vat myl­lyn vie­res­sä si­jait­se­vaan Ei­lan lap­suu­den­ko­tiin.

– Mi­nul­la on pa­luu­muut­ta­jan fii­lis. Ha­lu­an ta­kai­sin juu­ril­le­ni, hän sa­noo.

Tääl­lä on mu­ka­va is­tua ton­tun kans­sa, ja kuun­nel­la kos­ken ko­hi­naa.

Myl­lyyn liit­tyy myös ri­paus ta­ri­nal­li­suut­ta.

– Jos oi­kein tar­kas­ti kat­soo, saat­taa myl­lyn ik­ku­nas­sa näh­dä myl­ly­ton­tun, Ei­la pal­jas­taa.

Ton­tun ko­dis­ta pi­de­tään edel­leen hy­vää huol­ta.

– Kyl­lä myl­ly­ton­tun koti pi­tää pi­tää kun­nos­sa ja tont­tu tyy­ty­väi­se­nä, vaik­ka se on­kin jo eläk­keel­lä.

– Tääl­lä on mu­ka­va is­tua ton­tun kans­sa, ja kuun­nel­la kos­ken ko­hi­naa.

Ja eh­kä tu­le­vai­suu­des­sa van­hat pe­rin­teet he­rää­vät vie­lä eloon.

– Mikä et­tei jos­kus jär­jes­tet­täi­si vaik­ka myl­ly­tans­sit. On­han tääl­lä 50-lu­vul­la ope­tel­tu tans­si­maan­kin.

Myllyrakennuksen yläkertaa on remontoitu vapaa-ajan käyttöön. Siellä on järjestetty muun muassa illanistujaisia.