Soi­nin­kos­ken pa­don mur­tu­mi­nen 12. huh­ti­kuu­ta 1954 on yhä iäk­kääm­pien ky­lä­läis­ten muis­tis­sa.

Soi­nin­kos­ken voi­ma­lai­tok­sen ko­neen­hoi­ta­ja oli jo viik­ko­ja en­nen mur­tu­maa huo­man­nut vuo­don ja il­moit­ta­nut sii­tä joh­ta­jal­le, joka oli ar­vel­lut, et­tei se ole vaa­ral­lis­ta. Pari mies­tä kui­ten­kin lai­tet­tiin asi­aa tut­ki­maan.

Uu­no Päl­vi ja Toi­vo Kil­po­nen yrit­ti­vät las­keu­tua uo­maan pa­don ala­puo­lel­le, mut­ta ei­vät us­kal­tau­tu­neet alas as­ti, sil­lä vet­tä tuli pa­don ali ja penk­ka tä­ri­si. Pai­net­ta yri­tet­tiin vä­hen­tää avaa­mal­la ohi­juok­su­tus­luuk­ku­ja.

– Ei nii­tä pal­jon eh­dit­ty ava­ta, kun pato mur­tui. En­sin läh­ti maa­pa­don puo­lel­ta maa­ta poh­jas­ta päin ja sit­ten kaa­tui ki­vi­pa­don pääs­tä vii­mei­nen pi­la­ri ja muu­ta­ma met­ri pa­toa, Päl­vi ker­toi Lau­ri Saik­ko­sen Soi­nin­ky­län kir­jaan te­ke­mäs­sä haas­tat­te­lus­sa.

Padon murtuminen sai vesimassat liikkeelle ja ne rikkoivat maantiesillan. Liikenne Virroilta Killinkoskelle ja Ähtäriin katkesi. Kävelysilta saatiin rakennettua muutamassa viikossa, mutta varsinainen uusi maantiesilta tienoikaisuineen valmistui vasta vuonna 1961.

Läh­de: Soi­nin­ky­lä, toim. Ant­ti Koi­ra­nen ja Lii­sa Saik­ko­nen 1998.