Riikka Tallila
Taina ja Mikko Nevanpää ovat asuneet Siekkisessä jo 45 vuotta.
– Etsimme silloin parikymppisinä Virroilta omaa taloa ja pihaa, johon mahtuisi kuorma-autokin kääntymään. Sitten tämä tuli myyntiin. Talo oli pieni, mutta peruskorjasimme ja laajensimme sitä.
Taina on lähtöisin Äijännevalta ja Mikko Killinkoskelta. Taina teki työuransa fysioterapeuttina, Mikko puolestaan kuljetusalan yrittäjänä.
Nyt jo eläkepäiviä viettävät Nevanpäät kertovat, miten Siekkinen tuntui heti hyvältä ratkaisulta asua.
– Täällä on ollut hyvä kasvattaa lapsia, vanhin pojistamme ehti käydä ensimmäisen luokan Siekkisen koulua, jossa oli ihana metsäinen pihapiiri. Silloin Nallelasta kyydittiin koululaisia Siekkisen kouluun ja Nallelassa asuvat perheet vaativat katulamput koulun risteyksen asti, muistelevat Nevanpäät.
Heille on jäänyt mieleen myös kylässä annettava monipuolinen naapuriapu.
– Naapurit tulivat heti katsomaan uusija tulijoita ja toivottamaan tervetulleiksi, se tuntui hyvältä. Kun takapihalta avautuu Siekkisjärvi, muodostui meillä yhden naapurin kanssa järjestely lapsien kaitsemisesta rannalla ja vastavuoroisesti toisinpäin. Siekkisjärvessä kaikki kolme lastamme oppivat uimaan, nyt on heidän lastensa vuoro.
– Vesi järvessä on sen verran matalalla, että pää edellä ei laiturilta uskalla hypätä, mutta pommilla kyllä, kertoo Taina.
Yli neljä vuosikymmentä sitten Siekkiseen muuttaneet Taina ja Mikko Nevanpää nauttivat oman pihan rauhasta järvinäkymineen. Tänä vuonna omalta tontilta löytyi jopa 16 litran mustikkasaalis.
Janne Nevanpää
Mökkejäkin on rakentunut Siekkisjärven ääreen mukavasti.
– Elämää on kylässä ollut aikoinaan paljon, mutta nyt sen huomaa, ettei palmusunnuntaisin trulleja enää juuri kierrä. Mallatin hevosia näkee tiellä edelleen, se tuntuu mukavalta.
Nykyisin Nevapäiden mummila täyttyy usein pikkuväestä, kun kuusi lastenlasta vierailee vähän vuorotellen kylässä.
Virroilta löytyy paljon monipuolista tekemistä lastenlasten kanssa touhuta. Kun mummilan pihapiiri alkaa tylsistyttää, siirrytään jäähallin montun alueelle tai yhtenäiskoulun pihalle.
Oma rauha järvimaisemassa
Siekkisen hyviä puolia ovat myös oma rauha, kohtalaisen lyhyt matka harrastuksiin sekä lähellä sijaitsevat palvelut. Taina harrastaa kuorolaulua Virtain naiskuorossa ja yhdessä he Mikon kanssa liikkuvat joko pyöräillen tai kävellen.
– Otsalamppu otetaan avuksi näihin aikoihin, sitten vähän helpottaa pimeyttä, kun tulee lumi.
Pariskunnan harrastuksiin kuuluu myös asuntoautolla reissailu.
– Baltian maat on tullut kierrettyä, mutta kyllä Suomessa on hienoa paikkoja. Ihan läheltä voi suositella lapsiystävällistä Kalajärveä Peräseinäjoella. Meillä on aina pyörät mukana reissuilla.
– Se on ihan ehdoton, pyörällä pääsee tutustumaan paikkoihin parhaiten ja näkee eniten, lisää Mikko.
Hervottoman iso sika
Nevanpään pihan maamerkkejä ovat Tainan vanhemmilta peritty puinen possu, joka sai seurakseen Tainan siskolta lisää puisia possukavereita.
– Possut herättävät monen ohikulkijan huomion ja hyvää mieltä. Kerran kun olin pihahommissa, kuulin pikkupojan huutavan isälleen, että täällä on hervottoman iso sika, muistelee Taina.
Possut herättävät monen ohikulkijan huomion ja hyvää mieltä.
Taina Nevanpää
Talvella järven jäätyessä, tekevät Nevanpäät jääradan, jossa pääsee ajelemaan jääautoilla.
– Moottoriurheilu, varsinkin ralli, on aina kuulunut harrastuksiimme. Mikko on aikoinaan itsekin ajanut rallia ja pojistamme kaksi on ajanut muun muassa F- cuppeja.
Loppuvuoden suunnitelmia Nevanpään perheessä on Olli Halosen konsertti Virtain kirkossa. Pikkuhiljaa aletaan rakentaa omaa joulua ja valmistaa ruokia pakasteeseen.
– Jouluna kannamme jatkettavan keittiön pöydän jälleen olohuoneeseen, että mahdumme koko 16 hengen porukalla ruokailemaan.
