Piia Hir­vi­nie­mi

Myl­ly­a­hon per­he on asu­nut Siek­ki­ses­sä nyt rei­lu kym­me­nen vuot­ta.

Vaik­ka yrit­tä­jä­per­heen elä­mä on hek­tis­tä, ja te­ke­mis­tä riit­tää vuo­den jo­kai­sel­le päi­väl­le, on ar­ki aset­tu­nut uo­miin­sa ja saa­tu hy­vin su­ju­maan.

– Tu­lin Vir­roil­le työn pe­räs­sä. En­sin kul­jin vuo­den ver­ran Vir­hyd­rol­la töis­sä Mänt­tä-Vilp­pu­las­ta. Hei­di oli äi­tiys­lo­mal­la, kun huo­mat­tiin talo myyn­nis­sä Siek­ki­ses­sä. Lo­pul­ta rat­taat al­koi­vat pyö­riä pi­kai­sel­la ai­ka­tau­lul­la, ja pää­tös ta­lo­kau­pois­ta syn­tyi no­pe­as­ti, muis­te­lee Jyr­ki Myl­ly­a­ho.

Pih­la­ja­ve­del­tä ko­toi­sin ole­val­le Jyr­kil­le Vir­rat on tut­tu paik­ka­kun­ta lap­ses­ta saak­ka. Hei­di puo­les­taan on ko­toi­sin Tam­pe­reel­ta.

– Siek­ki­sen ky­lään meil­lä ei ol­lut kyt­kök­siä, mut­ta hy­vin on viih­dyt­ty. Siek­ki­nen on kuin kes­kus­tan vi­he­ra­lue, sel­väs­ti maa­seu­dul­la ja so­pi­van mat­kan pääs­sä kes­kus­tas­ta, Jyr­ki to­te­aa.

– Siek­ki­nen on iha­nan rau­hal­li­nen paik­ka asua. Iha­nat naa­pu­rit. Olem­me asu­neet kym­me­ni­sen vuot­ta ja olem­me ko­tiu­tu­neet hy­vin. Siek­ki­nen on hyvä näin, Hei­di ke­huu.

Mummun ja äidin jalanjäljissä

Myl­ly­a­hot toi­mi­vat täl­lä het­kel­lä mo­lem­mat yrit­tä­ji­nä.

Hei­di on ol­lut yrit­tä­jä vuo­des­ta 2001. Hän on kul­ke­nut työ­pol­ku­aan mum­mun ja äi­din ja­lan­jäl­jis­sä.

– Olen pik­ku­ty­tös­tä as­ti ol­lut näis­sä töis­sä mum­mun mu­ka­na. Kou­lu­ai­ka­na kul­jin äi­din kans­sa. Teim­me pit­kään yh­teis­työ­tä, mut­ta lo­pul­ta oli ai­ka läh­teä omil­le teil­le­ni ja toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le jat­ka­maan.

– Kir­jan­pi­don hoi­ta­vat isä­ni ja sis­ko­ni, jot­ka ovat mo­lem­mat yrit­tä­jiä. 

Hei­din yri­tys, Sii­vous- ja Ko­ti­a­pu Myl­ly­a­ho te­kee sii­vuok­sia yk­si­tyi­sil­le ja yri­tyk­sil­le, li­säk­si on työ­vaa­te­pe­sua.

– Pyö­ri­täm­me myös ke­sä­ho­tel­li Do­mus­ta ja näin tal­vel­la op­pi­la­sa­sun­to­laa.

Yrittäjäksi viime vuonna

Jyr­ki puo­les­taan aloit­ti oman yri­tys­toi­min­tan­sa vuon­na 2024. Yri­tys tar­jo­aa teks­tii­li­pai­na­tuk­sia, tar­ro­ja, teip­pauk­sia ja myös sii­vous­ta sekä pi­ha­hom­mia.

– Teen myös esi­mer­kik­si au­rauk­sia, pi­ha­töi­tä ja pie­niä ko­ne­huol­to­ja.

– Ai­kai­sem­min tein palk­ka­työ­ni ohel­la töi­tä Hei­din lu­kuun, mut­ta töi­tä al­koi ker­tyä sen ver­ran, et­tä kah­den työn yh­dis­tä­mi­nen ei ol­lut enää jär­ke­vää.

Sa­moi­hin ai­koi­hin ty­tär, joka työs­ken­te­li äi­tin­sä yri­tyk­ses­sä, muut­ti paik­ka­kun­nal­ta pois, ja poh­dit­ta­vak­si tuli, jat­kaa­ko Jyr­ki palk­ka­töis­sä, vä­hen­ne­tään­kö Hei­din yri­tyk­sen töi­tä vai läh­tee­kö Jyr­ki pää­toi­mi­sek­si yrit­tä­jäk­si.

Lo­pul­ta pää­tös omas­ta yri­tyk­ses­tä syn­tyi.

– Toi­min­ta on läh­te­nyt po­si­tii­vi­ses­ti käyn­tiin, ja yrit­tä­jä­po­ru­kois­sa mei­dät on otet­tu hy­vin vas­taan.

Jyr­kin työ­ti­la si­jait­see hei­dän ko­tin­sa yh­tey­des­sä.

– Työ­ti­lan si­jain­nil­la ei ole mer­ki­tys­tä, sil­lä asi­ak­kaat osaa­vat kyl­lä tän­ne ja maa­il­mal­le läh­tee ta­va­rat myös Siek­ki­ses­tä.

Usein Jyr­ki on myös asi­ak­kai­den luo­na maa­kun­nas­sa.

Jyr­ki on teh­nyt muun mu­as­sa jouk­ku­ea­sus­tei­ta kil­pai­lui­hin, uniik­ke­ja lah­ja­pai­to­ja sekä mui­ta muis­ta­mi­sia. Hä­nen kä­den­jäl­ken­sä tul­laan nä­ke­mään tal­ven ai­ka­na te­le­vi­sio-oh­jel­mas­sa­kin.

Katuvalot Siekkisentielle

Myl­ly­a­ho­jen mie­les­tä Siek­ki­ses­sä kaik­ki on niin hy­vin, et­tei­vät he kai­paa sin­ne mi­tään ih­meel­lis­tä.

Ai­nut, mitä Jyr­ki toi­voo Siek­ki­seen, ovat ka­tu­va­lot koko Siek­ki­sen­tiel­le.

– Ih­mis­ten oli­si tur­val­li­sem­pi kul­kea. Siek­ki­sen­tiel­lä on kui­ten­kin mel­ko pal­jon au­to­lii­ken­net­tä ja tiel­lä kul­kee pie­niä lap­sia ja lenk­kei­li­jöi­tä.

Myl­ly­a­hoil­la asuu vie­lä kak­si kou­lui­käis­tä las­ta ko­to­na, kak­si van­hem­paa ovat jo len­tä­neet pe­säs­tä.

Yh­tei­nen ar­jen sä­vel on löy­ty­nyt hy­vin.

– Hoi­dam­me kul­je­tuk­set kou­luun sen mu­kaan, kum­pi eh­tii. Em­me­kä lu­paa mi­tään suu­rem­paa, en­nen kuin olem­me tar­kis­ta­neet mo­lem­pien ka­len­te­rit, Jyr­ki ker­too.

Har­ras­tuk­sil­le ei juu­ri­kaan jää ai­kaa, mut­ta per­he on löy­tä­nyt ta­pan­sa hen­gäh­tää.

– Ren­tou­tu­mi­nen jää vä­häl­le, mut­ta kyl­lä se ta­pah­tuu eläin­ten ja las­ten kans­sa. Meil­lä on koi­ria ja pari kis­saa, ai­ka me­nee nii­den kans­sa, Hei­di to­te­aa.

– Ja tie­tys­ti tyt­tä­ren po­jan kans­sa koi­tan mah­dol­li­sim­man pal­jon viet­tää ai­kaa mum­mu­na.

Jyr­ki puo­les­taan on mu­ka­na ak­tii­vi­ses­ti Va­paa­eh­toi­sen pe­las­tus­pal­ve­lun, Va­pe­pan toi­min­nas­sa.