Tu­le­va sun­nun­tai on pal­mu­sun­nun­tai. Vir­po­mi­nen kuu­luu mo­nien per­hei­den pe­rin­tei­siin tuo­na päi­vä­nä. It­sel­le­ni pal­mu­sun­nun­tai­na vir­po­mi­nen on ai­na tun­tu­nut hiu­kan eri­koi­sel­ta, kun kes­ki­poh­ja­lai­se­na sitä on tot­tu­nut, et­tä vas­ta lan­ka­lau­an­tai­na vir­vo­taan. Joka ta­pauk­ses­sa vir­po­mi­sen juu­ret ovat raa­ma­tul­li­set. Pal­mu­sun­nun­tain Raa­ma­tun ker­to­muk­ses­sa Jee­sus rat­sas­ti aa­sil­la Je­ru­sa­le­miin ja hä­nen eteen­sä hei­tel­tiin pal­mu­nok­sia. Vä­ki­jouk­ko huu­si: ”Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä, Is­ra­e­lin ku­nin­gas!” (Joh. 12: 13). Tie­dät­kö mitä hoo­si­an­na tar­koit­taa? Se on hep­re­aa ja mer­kit­see: au­ta, pe­las­ta.

Jee­sus oli ja on ku­nin­gas­ten ku­nin­gas, maa­il­man va­pah­ta­ja. Hän rat­sas­ta­es­saan Je­ru­sa­le­miin tie­si, et­tä pian hur­raa-huu­dot vaih­tui­si­vat syy­tök­siin ja van­git­se­mi­seen. Kai­ken sen Jee­sus oli val­mis käy­mään läpi, kos­ka hän ra­kas­taa mei­tä. Hän kär­si­myk­sel­lään, ris­tin­kuo­le­mal­laan ja ylös­nou­se­muk­sel­laan toi ih­mis­kun­nal­le toi­von. Jee­suk­ses­sa meil­lä on syn­tien an­teek­si­an­to ja ikui­nen elä­mä. Me saam­me kiit­tä­en ih­me­tel­lä tuo­ta kaik­kea hy­vää, mitä meil­le lah­joi­te­taan.

Pal­mu­sun­nun­tai­na vie­te­tään Vir­tain kir­kos­sa kon­fir­maa­ti­o­mes­sua. Iloit­sem­me nuor­ten kans­sa hei­dän ri­pil­le­pää­sy­ään, muis­te­lem­me iki­muis­tois­ta ri­pa­ri­ai­kaa ja ru­koi­lem­me siu­naus­ta tu­le­vaan. Nuo­ret siu­na­taan ko­ti­kir­kon alt­ta­ril­la apos­to­li­sen pe­rin­teen mu­kai­ses­ti näil­lä sa­noil­la: ”Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ar­mo, Ju­ma­lan rak­kaus ja Py­hän Hen­gen osal­li­suus ol­koon si­nun kans­sa­si.” Saat omis­taa nuo sa­nat myös omal­le koh­dal­le­si.

 Joo­na Her­nes­nie­mi

nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja
Vir­tain seu­ra­kun­ta