Vietämme parhaillaan paastonaikaa. Tulevana sunnuntaina on Palmusunnuntai ja olemme kulkemassa kohti pääsiäistä. Pääsiäisajan tapahtumien suuri sanoma on se, että Jumala tulee luoksemme, meidän rinnallemme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta.
Paastonaika on itsensä tutkiskelun aikaa. Se on hiljentymistä oman sisimmän, elämänsuunnan ja Jumala-suhteen äärelle.
Itsensä tutkiminen ei tarkoita pelkkää itsekritiikkiä ja ankaraa itsensä syyllistämistä, vaan oman keskeneräisyyden tunnustamista ja sen tuomista Jumalan armon valoon.
Psalminkirjoittajan tavoin voin todeta, että Jumala tuntee minut täydellisesti, sisintäni myöten ja silti rakastaa. Voin anoa häneltä: ”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” Ps. 139:23-24. ”Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh.14:6.
Kristittynä eläminen ei tee meistä täydellisiä, mutta minulla on opas, joka tuntee tien perille.
Taivastie ei ole suoritus, joka tehdään omin voimin. Saamme luottaa Kristuksen ansioon, emme omiin.
Matkalla tulee monia koettelemuksia ja syntiinlankeemuksia, jotka saavat epäilemään olenko oikealla tiellä.
Saan pyytää anteeksi ja luottaa, että Jeesus kuoli minunkin puolestani. Jumala antaa synnit anteeksi niitä katuvalle ja samalla kehottaa antamaan anteeksi toisille. Syntien anteeksiantamus on täydellinen ja Jumala siirtää ne pois. Minun ei tarvitse pelätä, sillä Hän on luvannut olla kanssani joka päivä maailman loppuun asti.
Rakas, armollinen Jumala, kiitos, että johdatat minua taivastielle. Anna Pyhän Henkesi valaista polkuani, kun se näyttää pimeältä. Jeesus, ole sinä minun tieni, totuuteni ja elämäni. Kun kerran oma lähtöhetkemme koittaa, ota meidät luoksesi iloon ja rauhaan. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Elina Ahopelto