Kuvittele hetki, että olet lapsi. Astut uuteen ryhmään, jossa et tunne ketään. Katsot ympärillesi ja mietit, huomaisiko kukaan, jos jäisit nurkkaan istumaan hiljaa. Huomaisiko kukaan, jos sinua jännittää tai jos olet surullinen? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, jonka äärelle tuleva Lasten oikeuksien viikko ja 20.11 lasten oikeuksien päivä haastaa meidät pysähtymään.
Puhumme paljon lasten hyvinvoinnista, osallisuudesta ja turvallisuudesta. Ne ovat tärkeitä aiheita, mutta niiden todellinen merkitys selviää vasta arjen kohtaamisissa. Jokainen kasvattaja voi huomioida lapsen oikeudet arjen pienissä tilanteissa. Siinä, kun pysähdymme kuuntelemaan lapsen ajatuksia, olemme mukana lapsen leikissä tai lohdutamme pettymyksen hetkellä. Lapsi ei tarvitse arjessa täydellistä aikuista, vaan turvallisen aikuisen, joka on läsnä, kuuntelee ja välittää. Aikuisen tehtävänä on luoda ympäristö, jossa lapsi uskaltaa olla oma itsensä, kysyä, ihmetellä, iloita ja surra. Itsekin pienen kaksivuotiaan tytön isänä olen huomannut, että antaessani lapselle aikaa ja tilaa leikkiä ja iloita, syntyy siitä ikimuistoisia yhteisiä hetkiä.
Kristillisessä kasvatuksessa jokainen ihminen nähdään Jumalan luomana ja arvokkaana. Jeesus antoi lapselle paikan keskellä joukkoa aikana, jolloin lapset usein jäivät sivuun. Hän ei ohittanut lapsia eikä pitänyt heitä vähäpätöisinä, vaan otti heidät vastaan ja osoitti, että heillä on erityinen paikka Jumalan valtakunnassa. Tämä kutsuu myös meitä aikuisia katsomaan lapsia arvostavasti, kiireettömästi ja rakkaudella.
Seurakunnan varhaiskasvatuksessa kohtaan lapsia monenlaisissa tilanteissa. Yhteisissä kerhohetkissä, perhekerhoissa, leikin ja hiljentymisen äärellä syntyy pieniä, merkityksellisiä kohtaamisia. Lapsen elämässä pienillä kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Yksi ystävällinen sana, lämmin katse tai hetki yhteistä leikkiä voi jättää sydämeen muistijäljen siitä, että olen tärkeä. Vaalitaan lapsuutta ja kohdataan jokainen lapsi arvokkaana.
Harri Leppämäki
varhaiskasvatuksen ohjaaja
Tarjanteen Seurakunta
