Tal­vi on tait­tu­nut no­pe­as­ti ke­vää­seen ja va­lon ja uu­den ener­gi­an mää­rä on kä­sin­kos­ke­tel­ta­va. Omas­sa per­hees­sä­ni eläm­me tätä ai­kaa taa­pe­roi­käi­sen lap­sen kans­sa ja kym­me­net el­lei sa­dat ih­met­te­le­vät ky­sy­myk­set päi­vän ai­ka­na saa­vat vä­lil­lä van­hem­man­kin my­kis­ty­mään lap­sen tark­kaa­vai­suu­den edes­sä.

Ke­vät on ajan­koh­ta, joka tar­jo­aa lap­sil­le ai­nut­laa­tui­sen mah­dol­li­suu­den kat­sel­la maa­il­maa en­tis­tä­kin ute­li­aim­min sil­min.

Lap­sen sil­mis­sä ke­vät on täyn­nä ih­mei­tä. En­sim­mäi­sen les­ken­leh­den bon­gaus ojan­pien­ta­reel­la ja lin­tu­jen lau­lu­kon­ser­tit tun­tu­vat lap­sel­le ih­meel­li­sil­tä ja an­ta­vat hy­myn kas­voil­le.

Lap­sen mie­li ei vie­lä ole luk­kiu­tu­nut ar­jen kii­rei­den kes­kel­le, vaan se on avoin ja vas­taa­not­ta­vai­nen kai­kel­le ym­pä­ril­lä ta­pah­tu­vil­le pie­nil­le ih­meil­le.

Ke­vään en­sim­mäi­set päi­vät ovat tai­a­no­mai­sia. Lap­si saat­taa juos­ta pit­kin pi­haa ja hy­pä­tä pie­niin ve­si­lä­tä­köi­hin naut­tien jo­kai­ses­ta pi­sa­ras­ta, joka rois­kuu il­maan. Ke­vät ei ole vain vuo­de­nai­ka, vaan yh­tei­nen ko­ke­mus, joka saa per­heen py­säh­ty­mään naut­ti­maan luon­nos­ta.

Täl­lai­se­na ai­ka­na on­kin tär­ke­ää muis­tut­taa it­se­äm­me sii­tä, kuin­ka kau­nis ja suu­ri on se maa­il­ma, joka mei­tä ym­pä­röi.

Ai­kui­set usein unoh­ta­vat hi­das­taa ja naut­tia het­kes­tä, kun elä­män kii­reet vie­vät men­nes­sään. Lap­sen kat­sees­sa ke­vät on seik­kai­lu, jos­sa jo­kai­nen puun ok­sa ja jo­kai­nen pie­ni ötök­kä on ai­nut­laa­tui­nen ih­me. Lap­set opet­ta­vat meil­le, kuin­ka voim­me löy­tää iloa ja kau­neut­ta pie­nis­tä asi­ois­ta.

Seu­ra­kun­nas­sa ke­vään sa­no­ma on muis­tut­taa mei­tä uu­dis­tu­mi­ses­ta, toi­vos­ta ja elä­män jat­ku­vas­ta kier­to­ku­lus­ta.

Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus on muis­tu­tus sii­tä, et­tä pi­mey­den jäl­keen ai­na koit­taa valo ja uu­si al­ku. Las­ten an­ta­ma esi­merk­ki avaa sy­vem­män ym­mär­ryk­sen sii­tä, kuin­ka pyhä ja kau­nis on elä­mä, kun sitä tar­kas­te­lee avoi­min ja ih­met­te­le­vin sy­dä­min. ”Sal­li­kaa las­ten tul­la mi­nun luok­se­ni äl­kää­kä es­tä­kö hei­tä, sil­lä hei­dän kal­tais­ten on ju­ma­lan val­ta­kun­ta” (Mark.10: 13-15.)

Ke­vät on ai­kaa, jol­loin luon­to ym­pä­ril­läm­me he­rää, mut­ta se on myös het­ki, jol­loin me it­se voim­me he­rä­tä ar­jen ru­tii­neis­tam­me ja näh­dä maa­il­man las­ten ta­voin: ih­meel­li­se­nä, vä­rik­kää­nä ja täyn­nä mah­dol­li­suuk­sia.

Jo­ten py­säh­dy­tään het­kek­si ke­vään edes­sä ja an­ne­taan lap­sen sil­mien ja sy­dä­men muis­tut­taa mei­tä sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää on näh­dä kau­neus ja ih­me kai­kes­sa, mitä ym­pä­ril­läm­me ta­pah­tuu.

Ilois­ta ja siu­nat­tua ke­vät­tä jo­kai­sel­le!

Har­ri Lep­pä­mä­ki
var­hais­kas­va­tuk­sen oh­jaa­ja