Emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia. 2. kirje korinttilaisille 4:18 (RK)
***********
Nyt meni yli hilseen. Näin voidaan kommentoida asioita, joita ei pysty omalla ymmärryksellä selittämään.
Toisille ymmärtämättömyys on helppoa tunnustaa, joillekin lähes ylivoimaista. Ne luokitellaan henkimaailman tuotteiksi. Se on vihjaileva vertaus liian vilkkaalle mielikuvitukselle. Mutta jos yritys on ihan vakavasti vakuuttaa henkimaailmaa todelliseksi, nousee yrityksen eteen nopeasti barrikadeja.
Ongelmaa pyritään ratkaisemaan – niin – ymmärryksellä. On löydettävä niin sanottu luonnollinen selitys. Naurattaisi, ellei asia olisi niin vakava. Pieni pala ymmärrystä auttaa kuin auttaakin näkemään näkymättömään.
Olipa kyse sitten omaisuudesta tai omasta kehostamme, yritämme parhaamme mukaan suojella sitä ajan hammasta vastaan. Totuus on kuitenkin armoton. Eivät auta maalit eikä ihmevoiteet. Rapistuminen voittaa lopulta, ja purkumiehet saapuvat paikalle.
Se mitä olemme ja mitä meillä on: kaikki tämä on ajallista ja katoavaa. Mutta siinä ei ole koko maailma. On myös näkymätön todellisuus, mitä emme luonnollisin aistein tavoita. Sen edessä tiedekin joutuu painamaan päänsä.
Raamatun mukaan juuri se todellisuus on iankaikkista.
Jumalan säätämään rajaan saakka se kuitenkin avautuu uskon silmälle. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä (kirje heprealaisille 11:3).
Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: ”Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.”(Johanneksen evankeliumi 4:24).
Nainen päätti kokeilla. Hänelle avautuivat hengen silmät.
Jorma Uimonen
Vapaaseurakunta