1. paas­to­na­jan sun­nun­tai, Matt. 4:1–11

”Jos sul­la on lii­kaa, täyn­nä kä­det ja pää, ai­van lii­kaa me­ne­tet­tä­vää”. Kuu­los­taa­ko Mus­ti ja Hyvä Vai­nu -yh­ty­een teks­ti tu­tul­ta? Elä­mäl­lä on ta­pa­na täyt­tyä mo­nen­lai­sil­la asi­oil­la, jois­ta ai­na­kin osa tun­tuu ai­na­kin ajoit­tain lii­al­ta.

Kah­del­la naa­pu­rei­na asu­neel­la lap­sel­la, ty­töl­lä ja po­jal­la, oli sa­man­lai­set jou­si­pys­syt. Niil­lä he leik­ki­vät usein pi­ha­pii­ris­sä ja lä­hi­met­sis­sä. Ker­ran ty­tön teki mie­li ko­keil­la myös po­jan jous­ka­ria. Lu­van saa­tu­aan hän jän­nit­ti jous­ta ja täh­tä­si – kun­nes jou­si rä­säh­ti poik­ki. Mo­lem­pia har­mit­ti, niin et­tä kum­pi­kin läh­ti ko­tiin­sa mur­jot­ta­maan. Ai­kan­sa har­mi­tel­tu­aan poi­ka meni soit­ta­maan naa­pu­rin ovi­kel­loa ja pyy­si tyt­töä ovel­le. Tyt­tö tuli, jän­nit­ty­nee­nä, eh­kä vä­hän pe­lois­saan­kin. Yl­lät­tä­en poi­ka ei pu­hu­nut mi­tään, vaan ojen­si ty­töl­le sääs­tö­pos­sus­taan ha­ke­man­sa ra­han. Epä­loo­gi­sel­ta vai­kut­ta­nut toi­min­ta sai ai­kaan sen, et­tä paha mie­li väis­tyi ja ilo sai tul­la ti­lal­le.

Meil­le on val­mis­tet­tu hie­man sa­man­lai­nen vaih­to­kaup­pa. Ikä­vät ja miel­tä pai­na­vat asi­at pois, ti­lal­le ilo ja va­paus. Suu­rin uh­ka tä­män vaih­to­kau­pan to­teu­tu­mi­sel­le tai­taa ol­la se, on­ko elä­mäs­säm­me sil­le ti­laa. Kun kaik­kea tun­tuu usein ole­van lii­kaa, täyn­nä kä­det ja pää.

Kes­ki­viik­ko­na al­koi 40 päi­vän mat­ka, jon­ka pääs­sä odot­taa vaih­to­kau­pan pe­rus­ta. Mi­ten voi­sim­me teh­dä tuon mat­kan ai­ka­na ti­laa ot­taa ilo ja va­paus vas­taan? Alus­sa lai­nat­tu kap­pa­le an­taa sii­hen hy­vän oh­jeen: ”An­na pois”.

Jan­ne Kip­po­la

Avi­o­mies, isä, nuo­ri­so­työn asi­an­tun­ti­ja, jal­ka­pal­lo­val­men­ta­ja ja kes­kus­te­lun fani.