Riik­ka Tal­li­la

Lau­ra Vis­na­puu on tois­ta vuot­ta teh­nyt etä­töi­tä Vir­tain kir­jas­tos­sa ja vuo­sien saa­tos­sa hän löy­si myös Vir­tain kir­jas­ton yh­tei­sö­pa­la­pe­lit odo­tel­les­saan lap­si­aan mu­siik­ki­leik­ki­kou­lus­ta. Sil­loin meni pa­la­pe­lin kans­sa so­pi­vas­ti 45 mi­nuut­tia.

– Yh­tei­sö­pa­la­pe­lin ra­ken­ta­mi­nen kir­jas­tos­sa an­taa hen­gäh­dys­tau­on myös kii­rei­sen työ­päi­vän ai­ka­na. En toki eh­di mon­taa pa­laa päi­vi­sin lait­ta­maan, mut­ta se aut­taa sil­ti ren­tou­tu­maan. Jos­kus olen teh­nyt pa­la­pe­liä yh­des­sä mui­den­kin kans­sa, ker­too yri­tyk­sen­sä toi­mi­tus­joh­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Vis­na­puu.

Hä­nel­lä on myös ko­to­na Kur­jen­ky­läs­sä ai­na me­nos­sa pa­la­pe­lip­ro­jek­ti.

– Nyt on kes­ken 1 500 pa­lan pa­la­pe­li ja ai­hee­na on Pa­rii­si. Pi­dän sii­tä, et­tä ai­he on jo­kin, mis­sä on kiin­ne­koh­tia. Ei vain tai­vas­ta ja mer­ta. Roo­mas­sa asu­nee­na haa­vei­len Ita­lia-ai­hei­ses­ta pa­la­pe­lis­tä.

Sopivaa ajanvietettä

Kun Lau­ra te­kee pa­la­pe­liä, hän ei mie­ti mi­tään muu­ta. Ai­vot unoh­ta­vat työ­a­si­at.

– En iki­nä aloi­ta ke­hyk­sis­tä vaan jos­ta­kin muus­ta koh­das­ta. Pa­la­pe­lin te­ke­mi­nen on juu­ri so­pi­vaa ajan­vie­tet­tä sil­loin, jos vaik­ka lap­sil­la on tyl­sää, hän vink­kaa.

– Kun saan pro­jek­tin val­miik­si, pu­ran sen ja voin teh­dä sa­man pa­la­pe­lin vaik­ka­pa puo­len vuo­den pääs­tä uu­des­taan. Se on vä­hän niin kuin hyvä kir­ja tai elo­ku­va, et­tä täy­tyy vie­räh­tää vä­hän ai­kaa vä­lis­sä.

Vis­na­puu pi­tää pe­rin­tei­siä pa­la­pe­le­jä so­pi­vi­na, 3D-pa­la­pe­lei­hin hä­nel­lä ei ole tul­lut in­toa.

– Meil­lä lap­set­kin jak­sa­vat teh­dä pa­la­pe­le­jä. Ruu­tu­ai­kaa ja pu­he­lin­ta väl­te­tään ja pe­rin­tei­siä lau­ta­pe­le­jä­kin pe­la­taan yh­des­sä.

Pa­la­pe­lien li­säk­si hän har­ras­taa rat­sas­tus­ta ja lu­ke­mis­ta.

Työn alla on parhaillaan Pariisi-aihe, josta puuttuu pieni pala taivasta vielä.

Laura Visnapuu