Piia Hir­vi­nie­mi

– Mi­nul­le kuu­luu hy­vää, jos­kin töis­sä on vuo­den kii­rei­sin ai­ka ja ul­ko­na vuo­den pi­mein ai­ka, mikä ei ole ai­na help­po yh­dis­tel­mä. Jos­kus ih­met­te­len, mi­ten tä­hän ai­kaan vuo­des­ta ih­mi­set vain ki­ris­tä­vät tah­tia, vaik­ka luon­to­kin le­pää, vas­taa Eli­na Kaup­pi­nen.

– Odo­tan kui­ten­kin ko­vas­ti jou­lua, kos­ka olen kova se­son­ki­hur­jas­te­li­ja.

Kaup­pi­nen on ko­toi­sin Vir­roil­ta kes­kus­tan tun­tu­mas­ta.

– Olen syn­ty­pe­räi­nen vir­to­lai­nen, asuin siel­lä koko lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni. Kä­vin kes­kus­tas­sa pe­rus­kou­lun ja lu­ki­on. Muu­tin pois 20-vuo­ti­aa­na Sei­nä­jo­el­le, kun aloi­tin Sei­nä­jo­en am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa res­to­no­mi­o­pin­not.

– Mi­nul­la ei ol­lut aluk­si sel­ke­ää suun­taa opin­noil­le ja lä­hin­nä seu­ra­sin tut­tu­ja­ni sin­ne. Hy­vin no­pe­as­ti sel­kiy­tyi, et­tei se kou­lu ol­lut oma jut­tu, jo­ten jat­koin pian mat­kaa­ni opis­ke­le­maan vies­tin­tä­tie­tei­tä Vaa­san yli­o­pis­toon, jos­ta val­mis­tuin myö­hem­min fi­lo­so­fi­an mais­te­rik­si.

Englannin opella vaikutusta kielitaitoon

Hel­sin­kiin Kaup­pi­nen muut­ti ke­sä­töi­den pe­räs­sä vuon­na 2017, ja jäi sil­le tiel­le.

Eli­na ker­too, et­tä hä­nel­le on jää­nyt hy­vät muis­tot lap­suu­des­ta ja yli­pää­tään kou­lu­vuo­sis­ta Vir­roil­la.

– Pie­nen lu­ki­on suu­ri etu oli se, et­tä yh­tei­söl­li­syys oli vah­va. Vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä lä­him­mät ys­tä­vä­ni ovat lap­suu­den ja nuo­ruu­den ys­tä­viä Vir­roil­ta, ja seu­raam­me paik­ka­kun­nan ta­pah­tu­mia tar­kas­ti.

– Ajat­te­len niin, et­tä vaik­ka tuol­loin oli kova kii­re pääs­tä pois pie­nes­tä ky­läs­tä, osaan ny­ky­päi­vä­nä to­del­la ar­vos­taa sitä ai­kaa.

Yk­si muis­to, joka edel­leen ko­ros­tuu Kaup­pi­sen elä­mäs­sä on se, kun hä­nen lap­suu­des­saan Vir­roil­la toi­mi eng­lan­nin­kie­li­nen leik­ki­kou­lu, jo­hon Eli­nan van­hem­mat il­moit­ti­vat hä­net.

– Tä­män an­si­os­ta osa­sin jo siis jon­kin ver­ran eng­lan­tia aloit­ta­es­sa­ni ala-as­teen, jos­sa opet­ta­jak­se­ni sat­tui vie­lä­pä eri­no­mai­sen tai­ta­va Kai­ja Ki­vi­ran­ta, jon­ka kuu­lu­mi­sia esi­tel­tiin Sa­no­mis­sa ai­em­min syk­syl­lä.

– Teen töi­tä pal­jon eng­lan­nik­si ja edel­leen työ­mat­koil­la muis­te­len Kai­jaa ja sitä, mikä vai­ku­tus näil­lä asi­oil­la on ol­lut omaan kie­li­tai­toon.

Virtolainen malli etsinnässä

Kaup­pi­sel­le Vir­rat oli tur­val­li­nen ja luon­non­lä­hei­nen paik­ka kas­vaa ai­kui­sek­si.

– Lap­se­na ra­kas­tin upe­aa kir­jas­to­am­me, jo­hon pyö­räil­tiin usein kou­lun jäl­keen.

– Vir­to­lai­set ovat sii­tä mah­ta­vaa po­ruk­kaa, et­tä apua ja tu­kea on ol­lut ai­na saa­ta­vil­la. Olen esi­mer­kik­si näin jäl­ki­kä­teen miet­ti­nyt pal­jon van­ho­ja naa­pu­rei­ta­ni. Vir­roil­la kut­suim­me naa­pu­rit yli­op­pi­las­juh­lii­ni, Hel­sin­gis­sä naa­pu­rit jää­vät etäi­sem­mik­si.

Ny­ky­ään Eli­na asuu puo­li­son­sa kans­sa Hel­sin­gis­sä, lä­hel­lä mer­ta.

– Työs­ken­te­len isos­sa poh­jois­mai­ses­sa ra­ken­nu­syh­ti­ös­sä vies­tin­tä­pääl­lik­kö­nä. Vaik­ka työ­pis­tee­ni si­jait­see Hel­sin­gis­sä, työ edel­lyt­tää usein mat­kus­ta­mis­ta pää­kont­to­ril­lem­me Tuk­hol­maan.

Va­paa-ajal­la hän har­ras­taa pal­jon kä­si­töi­tä.

– Pää­a­si­al­li­ses­ti neu­lon. Neu­lo­mi­nen on täy­del­lis­tä vas­ta­pai­noa hek­ti­sel­le tie­to­työl­le ja mo­ni­puo­li­nen har­ras­tus, jos­sa voi ke­hit­tyä lo­put­to­mas­ti. Olen teh­nyt esi­mer­kik­si mon­ta is­lan­ti­lais­ta vil­la­pai­taa!

– Nyt voi­si joku vin­ka­ta, jos Vir­roil­la on oma vi­ral­li­nen suk­ka­mal­li tai muu neu­le, jon­ka voi­si neu­loa. Jos ei, niin joku tai­ta­va te­ki­jä voi­si suun­ni­tel­la sel­lai­sen, Eli­na toi­voo.

Hän on myös pe­ri­nyt isäl­tään lu­ku­har­ras­tuk­sen.

– Tyk­kään ko­vas­ti lu­kea ja ko­tiim­me on­kin ker­ty­nyt pal­jon kir­jo­ja.

Maan paras kahvilamaisema

Kaup­pi­nen sa­noo käy­vän­sä Vir­roil­la yhä sään­nöl­li­ses­ti.

– Yleen­sä vii­kon­lop­pui­sin viet­tä­mäs­sä ai­kaa äi­ti­ni Hil­le­vin ja isä­ni Mar­tin kans­sa. Työ­ti­lan­teen niin sal­lies­sa teen toi­si­naan myös etä­töi­tä Vir­roil­ta, jot­ta saan pi­den­net­tyä muu­ten niin ly­hyi­tä vii­kon­lop­pu­ja.

– Vir­roil­la asuu myös mui­ta su­ku­lai­sia ja ys­tä­vi­ä­ni sekä kum­mi­poi­ka­ni. Toi­voi­sin, et­tä eh­ti­sin näh­dä kaik­kia ny­kyis­tä enem­män.

Vir­rat mer­kit­see Eli­nal­le en­nen kaik­kea ko­ti­paik­kaa.

– Miel­län it­se­ni edel­leen en­si­si­jai­ses­ti vir­to­lai­sek­si. Vir­rat on paik­ka, jon­ne pa­laa­mi­nen tie­tää ai­na rau­hoit­tu­mi­sen het­keä.

– Toi­voi­sin, et­tä vir­to­lai­set ym­mär­täi­si­vät vie­lä pa­rem­min, kuin­ka hie­no­ja koh­tei­ta Vir­roil­la on. En it­se ta­jun­nut siel­lä asu­es­sa, kuin­ka upei­ta ul­koi­lu­reit­te­jä paik­ka­kun­nal­la on.

– Luon­to­mat­kai­li­jan op­paas­ta löy­tyy mon­ta hie­noa reit­tiä, jot­ka olen löy­tä­nyt vas­ta nyt, ja joi­ta olen pyr­ki­nyt vii­me vuo­si­na kier­tä­mään läpi.

– Erik­seen ha­lu­an mai­ni­ta myös To­ri­se­van kah­vi­ma­jan, jota ai­na suo­sit­te­len ys­tä­vil­le ja tu­tuil­le. Siel­lä kah­vit­te­lu kuu­luu esi­mer­kik­si omaan äi­tien­päi­vä­pe­rin­tee­seen vah­vas­ti. Paik­ka ei to­del­la­kaan kal­pe­ne yh­del­le­kään Suo­men ke­sä­kah­vi­lal­le! Kah­vi­la­mai­se­ma on maan pa­ras.