Piia Hirviniemi
– Kiitos, ihan hyvää. Eläkepäiviä tässä vaimon kanssa kahdestaan vietetään ja hoidellaan omakotitaloon liittyviä velvoitteita, vastaa Aimo Viitiö.
– Ikä tietenkin tuo omia haasteita tullessaan, kuitenkin pärjätään omillamme.
Viitiö kertoo kotiutuneensa Virroille neljän vuoden ikäisenä, tarkalleen marraskuussa 1944.
– Muutimme äidin kanssa Kuortaneelta. Sotaleskeksi jäätyään 4. tammikuuta 1940 hän avioitui Virtain Jäähdyspohjan kylästä olevan Aukusti Näntön kanssa vuonna 1944. Näin ollen meistä tuli virtolaisia.
Viitiö vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Virroilla vuoteen 1961 saakka.
– Muutto tuli kyseisen vuoden marraskuussa, asevelvollisuuteni eli armeijan suorittamisen jälkeen.
– Tosin opiskelut veivät viisikymmentäluvun puolivälin jälkeen kaikki talvikaudet ja osan kesistäkin. Kaikki mahdolliset ajat, mitä opiskeluiden välissä jäi, vietin Virroilla.
Viitiö suoritti kansakoulun Jäähdyspohjan kouluissa.
– Ensin alakoulun Alina Pakkasen opetuksessa. Koulu sijaitsi nykyisen Vankkurimännikön paikkeilla silloisen lastenkodin naapurina.
– Yläkoulun luokat suoritin Jäähdyslahden rantamaisemissa Matti Peltosen ohjauksessa olevassa koulussa.
Kauneinta seutua
Aimo kertoo tehneensä nuoruusvuosina kaikenlaista, missä apua tarvittiin.
– Monet työtunnit tein muun muassa Maantie-Paavolassa. Lisäksi olin lomatuuraajana postinkannoissa. Postiasema sijaitsi Maantie-Paavolassa ja sitä hoitivat Aukusti ja Elma Näntö.
Virroilla koettiin paljon muistorikkaita tapahtumia, ja Aimon lapsuus ja nuoruus olivat vaiherikasta aikaa.
– Tämä kaikki on sinetöinyt paikkakunnan mieluisaksi sen lisäksi, että seutu on hivelevän kaunista ja viihtyisää. Suomen kauneimpia seutuja, sanoisinkohan, että kauneinta.
– Monien vaiheiden ja työelämän riepotuksien jälkeen asetuimme vuonna 1975 Janakkalaan, joten nykyinen asuinkunta on muodostunut pitkäaikaiseksi, pysyväksi ja lopulliseksi kotikunnaksi.
– Vietämme eläkepäiviämme ja vanhenemme, hyvää vauhtia olemme jo 90 ikävuotta kohden menossa.
Viitiö toteaa, että harrastuksia on pitänyt vähentää roimasti.
– Niitä on ollut ehkä liiankin kanssa. Pienestä pitäen on kaikki ja kaikenlainen kiinnostanut, kun on ollut halu päästää luovuus ja mielikuvitus valloilleen. Tämän seurauksena harrastuksia on kertynyt.
Viime aikoina harrastukset ovat pyörineet omakotikiinteistön ympärillä ja siihen liittyvien toimintojen sitomana.
– Suurin harrastukseni on ollut omakotitalon rakentaminen omin voimin. Vaimoni oli mukana avustajana ja henkisenä tuen antajana.
– Harrastelijapuuseppänä teen verstaalla silloin tällöin omaksi ja toistenkin iloksi ja hyödyksi tarpeellisia esineitä.
– Yhteinen harrastuksemme on ollut koko avioliittomme ajan marjastaminen, ja jonkin verran olemme käyneet myös sienestämässä. Vielä viime kesänäkin rämmimme lakkasuolla ja iloitsimme siitä, että siihen vielä pystyimme.
Sen sijaan kalastus, joka on ollut myös yhteinen harrastus, on jäänyt pakon vuoksi kuvioista pois.
Kirjoittaminen mielijuttuja
Viitiöillä on neljä lasta, seitsemän lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Yksi lapsista menehtyi kymmenen vuotta sitten sairauteen.
– Lapset ja lastenlapset pitävät meihin yhteyttä ja käyvät välillä kurkkaamassa, kertoo Aimo.
Jälkikasvu on hajaantunut maailmalle, lähimpänä asuu tyttären perhe muutaman kilometrin päässä.
– Alkuun oli tietenkin haikeaa, kun lapset lähtivät omille tahoilleen. Mutta nyt, vanhetessamme, nautimme tällaisesta rauhallisesta yhteiselosta.
– Vaimo kutoo sukkia ja lapasia lähetyksen hyväksi, ja välillä hän askartelee keittiön puolella. Itse kanniskelen puita hellaan sekä takkaan niitä lämmittäen, sähköä säästäen.
Välillä Aimo saattaa innostua kirjoittamaan.
– Pakinointien ja kaikenlaisten juttujen kirjoittaminen ovat aina olleet mielijuttujani, niistä en näköjään täysin pääse eroon.
– Kirjoittaminen pitää myös muistin vireänä.
Tarinat kirjaksi
Viitiö kertoo käyneensä Virroilla usein vanhempiensa vielä eläessä erityisesti kalastamassa ja marjastamassa.
Nykyään vierailut ovat harvinaisempia, mutta alue on yhä sydäntä lähellä.
– Erityisesti Jäähdyspohjan eli kansanomaisesti sanottuna Jäähdyksen kyläkunta, Leviänperä ja Nuuttikylä.
Aimon veli Olavi Näntö asuu eläkepäiviään Virroilla vaimonsa kanssa, ja heitä käydään välillä tervehtimässä.
Virtain seutu on kiehtonut Aimoa maisemallisesti sekä monien tarinoiden vuoksi.
– Hiljattain kasasin kirjaksi tarinoita, joita Olavi-veljeni kanssa vuosia muisteltiin ja kirjoiteltiin puolin ja toisin. Nyt ne ovat kansien välissä.
– Joskus olemme Olavin kanssa harmitelleet, että olisi pitänyt aloittaa tarinoiden kerääminen jo nuorempana, kun oli voimia enemmän.
Virrat on Aimon mukaan tarinarikas seutu, ja erityisesti Jäähdyskylä ympäristöineen tarjoaa paljon muisteltavaa ja kerrottavaa.
Yksi Aimo Viitiön jokakeväisestä harrastuksesta on polttopuiden tekeminen talvea silmälläpitäen. – Yli-ikäisiä puita piisaa tontillamme. Tämä on sopivaa harrastusta ja samalla kuntojumppaa tällaiselle yli 80-vuotiaalle vaarille, hän tuumaa.
