Piia Hir­vi­nie­mi

 – Kii­tos, ihan hy­vää. Elä­ke­päi­viä täs­sä vai­mon kans­sa kah­des­taan vie­te­tään ja hoi­del­laan oma­ko­ti­ta­loon liit­ty­viä vel­voit­tei­ta, vas­taa Ai­mo Vii­tiö.

 – Ikä tie­ten­kin tuo omia haas­tei­ta tul­les­saan, kui­ten­kin pär­jä­tään omil­lam­me.

 Vii­tiö ker­too ko­tiu­tu­neen­sa Vir­roil­le nel­jän vuo­den ikäi­se­nä, tar­kal­leen mar­ras­kuus­sa 1944.

 – Muu­tim­me äi­din kans­sa Kuor­ta­neel­ta. So­ta­les­kek­si jää­ty­ään 4. tam­mi­kuu­ta 1940 hän avi­oi­tui Vir­tain Jääh­dys­poh­jan ky­läs­tä ole­van Au­kus­ti Nän­tön kans­sa vuon­na 1944. Näin ol­len meis­tä tuli vir­to­lai­sia.

 Vii­tiö viet­ti lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa Vir­roil­la vuo­teen 1961 saak­ka.

 – Muut­to tuli ky­sei­sen vuo­den mar­ras­kuus­sa, ase­vel­vol­li­suu­te­ni eli ar­mei­jan suo­rit­ta­mi­sen jäl­keen.

 – To­sin opis­ke­lut vei­vät vii­si­kym­men­tä­lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen kaik­ki tal­vi­kau­det ja osan ke­sis­tä­kin. Kaik­ki mah­dol­li­set ajat, mitä opis­ke­lui­den vä­lis­sä jäi, vie­tin Vir­roil­la.

 Vii­tiö suo­rit­ti kan­sa­kou­lun Jääh­dys­poh­jan kou­luis­sa.

 – En­sin ala­kou­lun Ali­na Pak­ka­sen ope­tuk­ses­sa. Kou­lu si­jait­si ny­kyi­sen Vank­ku­ri­män­ni­kön paik­keil­la sil­loi­sen las­ten­ko­din naa­pu­ri­na.

 – Ylä­kou­lun luo­kat suo­ri­tin Jääh­dys­lah­den ran­ta­mai­se­mis­sa Mat­ti Pel­to­sen oh­jauk­ses­sa ole­vas­sa kou­lus­sa.

 Kauneinta seutua

 Ai­mo ker­too teh­neen­sä nuo­ruus­vuo­si­na kai­ken­lais­ta, mis­sä apua tar­vit­tiin.

 – Mo­net työ­tun­nit tein muun mu­as­sa Maan­tie-Paa­vo­las­sa. Li­säk­si olin lo­ma­tuu­raa­ja­na pos­tin­kan­nois­sa. Pos­ti­a­se­ma si­jait­si Maan­tie-Paa­vo­las­sa ja sitä hoi­ti­vat Au­kus­ti ja El­ma Nän­tö.

 Vir­roil­la ko­et­tiin pal­jon muis­to­rik­kai­ta ta­pah­tu­mia, ja Ai­mon lap­suus ja nuo­ruus oli­vat vai­he­ri­kas­ta ai­kaa.

 – Tämä kaik­ki on si­ne­töi­nyt paik­ka­kun­nan mie­lui­sak­si sen li­säk­si, et­tä seu­tu on hi­ve­le­vän kau­nis­ta ja viih­tyi­sää. Suo­men kau­neim­pia seu­tu­ja, sa­noi­sin­ko­han, et­tä kau­nein­ta.

 – Mo­nien vai­hei­den ja työ­e­lä­män rie­po­tuk­sien jäl­keen ase­tuim­me vuon­na 1975 Ja­nak­ka­laan, jo­ten ny­kyi­nen asuin­kun­ta on muo­dos­tu­nut pit­kä­ai­kai­sek­si, py­sy­väk­si ja lo­pul­li­sek­si ko­ti­kun­nak­si.

 – Vie­täm­me elä­ke­päi­vi­äm­me ja van­he­nem­me, hy­vää vauh­tia olem­me jo 90 ikä­vuot­ta koh­den me­nos­sa.

 Vii­tiö to­te­aa, et­tä har­ras­tuk­sia on pi­tä­nyt vä­hen­tää roi­mas­ti.

 – Nii­tä on ol­lut eh­kä lii­an­kin kans­sa. Pie­nes­tä pi­tä­en on kaik­ki ja kai­ken­lai­nen kiin­nos­ta­nut, kun on ol­lut halu pääs­tää luo­vuus ja mie­li­ku­vi­tus val­loil­leen. Tä­män seu­rauk­se­na har­ras­tuk­sia on ker­ty­nyt.

 Vii­me ai­koi­na har­ras­tuk­set ovat pyö­ri­neet oma­ko­ti­kiin­teis­tön ym­pä­ril­lä ja sii­hen liit­ty­vien toi­min­to­jen si­to­ma­na.

 – Suu­rin har­ras­tuk­se­ni on ol­lut oma­ko­ti­ta­lon ra­ken­ta­mi­nen omin voi­min. Vai­mo­ni oli mu­ka­na avus­ta­ja­na ja hen­ki­se­nä tuen an­ta­ja­na.

 – Har­ras­te­li­ja­puu­sep­pä­nä teen vers­taal­la sil­loin täl­löin omak­si ja tois­ten­kin ilok­si ja hyö­dyk­si tar­peel­li­sia esi­nei­tä.

 – Yh­tei­nen har­ras­tuk­sem­me on ol­lut koko avi­o­liit­tom­me ajan mar­jas­ta­mi­nen, ja jon­kin ver­ran olem­me käy­neet myös sie­nes­tä­mäs­sä. Vie­lä vii­me ke­sä­nä­kin räm­mim­me lak­ka­suol­la ja iloit­sim­me sii­tä, et­tä sii­hen vie­lä pys­tyim­me.

 Sen si­jaan ka­las­tus, joka on ol­lut myös yh­tei­nen har­ras­tus, on jää­nyt pa­kon vuok­si ku­vi­ois­ta pois.

 Kirjoittaminen mielijuttuja

Vii­ti­öil­lä on nel­jä las­ta, seit­se­män las­ten­las­ta ja kol­me las­ten­las­ten­las­ta. Yk­si lap­sis­ta me­neh­tyi kym­me­nen vuot­ta sit­ten sai­rau­teen.

– Lap­set ja las­ten­lap­set pi­tä­vät mei­hin yh­teyt­tä ja käy­vät vä­lil­lä kurk­kaa­mas­sa, ker­too Ai­mo.

 Jäl­ki­kas­vu on ha­jaan­tu­nut maa­il­mal­le, lä­him­pä­nä asuu tyt­tä­ren per­he muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä.

 – Al­kuun oli tie­ten­kin hai­ke­aa, kun lap­set läh­ti­vät omil­le ta­hoil­leen. Mut­ta nyt, van­he­tes­sam­me, nau­tim­me täl­lai­ses­ta rau­hal­li­ses­ta yh­tei­se­los­ta.

 – Vai­mo ku­too suk­kia ja la­pa­sia lä­he­tyk­sen hy­väk­si, ja vä­lil­lä hän as­kar­te­lee keit­ti­ön puo­lel­la. It­se kan­nis­ke­len pui­ta hel­laan sekä tak­kaan nii­tä läm­mit­tä­en, säh­köä sääs­tä­en.

 Vä­lil­lä Ai­mo saat­taa in­nos­tua kir­joit­ta­maan.

 – Pa­ki­noin­tien ja kai­ken­lais­ten jut­tu­jen kir­joit­ta­mi­nen ovat ai­na ol­leet mie­li­jut­tu­ja­ni, niis­tä en nä­kö­jään täy­sin pää­se eroon.

 – Kir­joit­ta­mi­nen pi­tää myös muis­tin vi­re­ä­nä.

 Tarinat kirjaksi

 Vii­tiö ker­too käy­neen­sä Vir­roil­la usein van­hem­pien­sa vie­lä elä­es­sä eri­tyi­ses­ti ka­las­ta­mas­sa ja mar­jas­ta­mas­sa.

 Ny­ky­ään vie­rai­lut ovat har­vi­nai­sem­pia, mut­ta alue on yhä sy­dän­tä lä­hel­lä.

 – Eri­tyi­ses­ti Jääh­dys­poh­jan eli kan­sa­no­mai­ses­ti sa­not­tu­na Jääh­dyk­sen ky­lä­kun­ta, Le­vi­än­pe­rä ja Nuut­ti­ky­lä.

 Ai­mon veli Ola­vi Nän­tö asuu elä­ke­päi­vi­ään Vir­roil­la vai­mon­sa kans­sa, ja hei­tä käy­dään vä­lil­lä ter­veh­ti­mäs­sä.

 Vir­tain seu­tu on kieh­to­nut Ai­moa mai­se­mal­li­ses­ti sekä mo­nien ta­ri­noi­den vuok­si.

 – Hil­jat­tain ka­sa­sin kir­jak­si ta­ri­noi­ta, joi­ta Ola­vi-vel­je­ni kans­sa vuo­sia muis­tel­tiin ja kir­joi­tel­tiin puo­lin ja toi­sin. Nyt ne ovat kan­sien vä­lis­sä.

 – Jos­kus olem­me Ola­vin kans­sa har­mi­tel­leet, et­tä oli­si pi­tä­nyt aloit­taa ta­ri­noi­den ke­rää­mi­nen jo nuo­rem­pa­na, kun oli voi­mia enem­män.

Vir­rat on Ai­mon mu­kaan ta­ri­na­ri­kas seu­tu, ja eri­tyi­ses­ti Jääh­dys­ky­lä ym­pä­ris­töi­neen tar­jo­aa pal­jon muis­tel­ta­vaa ja ker­rot­ta­vaa.

Yksi Aimo Viitiön jokakeväisestä harrastuksesta on polttopuiden tekeminen talvea silmälläpitäen. – Yli-ikäisiä puita piisaa tontillamme. Tämä on sopivaa harrastusta ja samalla kuntojumppaa tällaiselle yli 80-vuotiaalle vaarille, hän tuumaa.