Tui­ja Vei­ja

Ir­ja viet­tää ni­mi­päi­vään­sä 30. tam­mi­kuu­ta. Ir­ja Ma­ja­nen Vas­ki­ve­del­tä ker­too viih­ty­neen­sä hy­vin ni­men­sä kans­sa.

– En osai­si mi­tään muu­ta ol­la. Äi­ti ker­toi jos­kus, et­tä isä oli en­sin suun­ni­tel­lut mi­nus­ta Mar­ja-Lee­naa, ja Vee­ra­kin oli ol­lut vaih­to­eh­to­na, mut­ta Ir­jak­si nimi sit­ten muo­tou­tui. Toi­sek­si ni­mek­si tuli Tel­ler­vo, Ma­ja­nen muis­te­lee.

Hän goog­la­si ni­men al­ku­pe­rää ja sai sel­vil­le, et­tä taus­tal­la on sama ta­ri­na kuin Yr­jö-ni­mel­lä.

– Ni­mien taus­tal­la on kreik­ka­lai­nen Gre­go­rius, eli maan­vil­je­li­jä. Al­ma­nak­kaan nimi on otet­tu 1908 ja suo­si­tuim­mil­laan se oli 1930–1940-lu­vuil­la.

– Ir­ja on niin hyvä nimi, et­tä sii­tä on teh­ty hump­pa ja tan­go­kin.

Mui­ta kuu­lu­mi­sia ky­syt­tä­es­sä Ma­ja­nen ker­too viet­tä­neen­sä tal­vi­sy­dä­men hil­jai­se­loa mar­ras­kui­sen te­ko­ni­vel­leik­kauk­sen jäl­keen.

– Mo­lem­mat pol­vi­ni­ve­let uu­sit­tiin ker­ral­la. Leik­kaus meni hy­vin, mut­ta ki­vu­li­as­ta oloa on ol­lut. Le­vos­sa tu­lee sär­kyä, lii­ke oli­si lää­ke. Kä­ve­ly on hy­väk­si, mut­ta nämä ke­lit ovat ai­van ka­ma­lat. Nas­ta­ken­gät ovat tar­peen.

Iloa päi­viin tuo per­heen uu­sin tu­lo­kas, 6-vuo­ti­as per­hos­koi­ra On­ni, joka vie emän­tään­sä ul­koi­le­maan ke­lil­lä kuin ke­lil­lä.

Ma­ja­nen pyö­rit­tää edel­leen kan­sa­lai­so­pis­ton tan­hu­pii­riä ja kah­ta kä­si­työ­pii­riä. Hän naut­tii ih­mis­ten kans­sa ole­mi­ses­ta.

– On mu­ka­vaa, kun saa ol­la ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Se an­taa vir­taa, se on mo­lem­min­puo­lis­ta te­ra­pi­aa.