Toi­mit­ta­jal­la­kin me­nee vä­lil­lä tun­tei­siin. Kun kol­me ir­ti­sa­not­tua hoi­va-alan työn­te­ki­jää ker­toi­vat tun­te­muk­sis­taan, käsi ha­mu­si ne­nä­lii­naa, ei­kä kyse ol­lut al­ler­gi­as­ta.

On vai­kea ku­vi­tel­la mil­tä tun­tuu liki 40 vuot­ta sa­mas­sa pai­kas­sa työs­ken­nel­lees­tä, jol­le yl­lät­tä­en osoi­te­taan ovea, ja jol­le työt­tö­mä­nä ole­mi­nen on vie­ras asia.

Pih­la­ja­lin­nan voi­tet­tua Poh­jois-Pir­kan­maan ter-
vey­den­huol­lon kil­pai­lu­tuk­sen muu­tok­sia oli tie­ten­kin odo­tet­ta­vis­sa, mut­ta nii­den no­peus yl­lät­ti vir­to­lai­set. Hu­hut ovat vel­lo­neet, ei­kä ku­kaan oi­kein ole tien­nyt, mis­sä men­nään. Yri­tim­me toi­mi­tuk­ses­sa jo ai­em­min saa­da tie­toa, mut­ta pörs­siyh­ti­ön tie­do­tus­lin­ja on mel­ko ym­pä­ri­pyö­re­ää. Mi­tään uut­ta ei sil­tä puo­lel­ta nyt­kään ir­ron­nut.

Nyt vain odo­tam­me, mitä tu­le­man pi­tää ja mi­ten ikäih­mi­si­äm­me hoi­de­taan ja mi­ten hy­vin toi­mi­nut ter­vey­sa­se­mam­me jat­kos­sa pys­tyy pal­ve­lun­tar­pee­seen vas­taa­maan. Hen­ki­lö­kun­ta te­kee var­mas­ti par­haan­sa, mut­ta jos kä­siä on lii­an vä­hän, tu­los väis­tä­mät­tä kär­sii.

Au­rin­koi­sia ke­sä­päi­viä kai­kil­le!

Tui­ja Vei­ja