TIP, tip, tip, tip,
vettä tippuu pirtin lattialle, ensihätään pesuvati alle.
Isäntä soitti kahdelle kaverille, täällä on hätä, tulkaa juttusille,
pihaan ajoivat, siinä sitten mietittiin, miten katto korjattaisiin.
Mene ja tiedä sanoi nurempi mies, eiköhän se siitä toinen tuumiskeli.
Tuumasta toimeen, viisaat päät yhteen lyötiin,
ajettiin K-Rautaan ja huoparulla ostettiin.
Pian lahojen tikapuiden juurella seisoi kolme neuvotonta miestä.
Ei, ei nää kestä ketään meistä, ollaanhan kaikki yli satakiloisia jässiköitä.
Jos joku meistä ylös kapuaa, varmasti putoaa kuin eno veneestä.
Mikä neuvoksi neropatit?
Tuli ja leimaus, mulla välähti, yksi miehistä virkkoi.
Mulla on poika kylällä koulussa, viimeinen tunti on kohta lopussa.
Haen hänet tänne auttamaan.
Poika oli valmis katolle kapuamaan.
Vasara ja huopakäärö mukanaan konttasi vuotokohdan paikkaamaan.
Teko onnistui, vesi räystään kautta valui.
Isäntä pirtissä keinutuolissa istui, myhäili,
katseli ulos ikkunasta, siellä sateli.
Sitten sen äänen kuuli: tip, tip, tip, tip.
Nyt on piru merrassa, vuoto myös peräkammarin kohdalla katossa.
Jukolauta, ei tässä muu nyt auta, kun teettää kattoremontti.
Kosti Mäkinen
