Lap­suu­den ajan muis­tot ovat kuin kaa­ri­sil­ta elä­mäs­säm­me
kan­ta­en, suo­ja­ten, tur­va­ten mei­tä elä­män ula­pal­la

Sil­lal­la kie­tou­dum­me rak­kau­den läm­pi­mään viit­taan
muis­tois­ta löy­däm­me loh­dun
sil­loin­kin kun mei­hin ki­peim­min sat­tuu
kun elä­mä haa­voit­taa

Ys­tä­vä­ni, sei­so tur­val­li­sel­la mie­lel­lä sil­lal­la
äi­din rak­kaus ym­pä­röi si­nut
suo­jaa, siu­naa, an­taa voi­maa
kii­tä, et­tä äi­ti an­toi si­nul­le tur­val­li­sen sil­lan
sil­lä hän ra­kas­ti si­nua niin pal­jon.

Äi­tiä muis­ta­en

Ei­la Kal­li­o­mä­ki