Suo­ma­lai­nen sau­na­pe­rin­ne on pyhä saa­re­ke kes­kel­lä kiih­ty­vää ny­ky­ai­kaa. Se on mui­nai­suu­den elä­vä hei­jas­tu­ma, joka kan­taa mu­ka­naan su­ku­pol­vien hil­jais­ta vii­saut­ta. Sau­nan hä­mä­räs­sä siir­rym­me ajat­to­maan ti­laan, jos­sa men­nei­syys ja ny­ky­het­ki kie­tou­tu­vat toi­siin­sa sa­vun ja löy­lyn hen­käyk­ses­sä. Se on tur­va­sa­ta­ma, jos­sa maa­il­man melu vai­me­nee. Tämä py­hyys tii­vis­tyy huip­puun­sa ju­han­nuk­se­na.

Ju­han­nus­sau­na on ko­ko­nais­val­tai­nen elä­mys, jos­sa elä­män kol­me suur­ta pe­ru­sar­voa – to­tuus, hy­vyys ja kau­neus – tu­le­vat ihol­le. Ne ei­vät jää juh­la­pu­hei­den etäi­sik­si kä­sit­teik­si, vaan muut­tu­vat elä­väk­si ko­ke­muk­sek­si tu­len, ve­den ja hil­jai­suu­den kes­kel­lä. Kai­ken yl­lä lei­juu kes­ki­ke­sän tuok­su: luon­non­kuk­kien lois­to ja pih­la­jan kuk­kien huu­maa­va run­saus.

Alaston totuus lauteilla

Ju­han­nus­sau­na pal­jas­taa to­tuu­den yk­sin­ker­tai­se­na. Lau­teil­la ei tees­ken­nel­lä ei­kä pii­lou­du­ta tit­te­lei­den taak­se. Kun pu­he­lin jää pu­ku­huo­nee­seen, jäl­jel­le jää vain se, mikä to­del­la on. On vai­kea esit­tää stra­te­gis­ta neu­vo­nan­ta­jaa tai vuo­ri­neu­vos­ta, kun ai­noa va­rus­te on kos­tea lau­de­lii­na ja ot­sal­la ko­ho­a­va hiki.

Löy­lyä luo­daan har­ki­ten; se ei ole voi­ma­no­soi­tus, vaan läm­min vuo­ro­pu­he­lu. Löy­ly hel­lii ke­hoa ja kut­suu py­säh­ty­mään. Hil­jai­suus ei ole vai­vaan­nut­ta­vaa vaan voi­maan­nut­ta­vaa. Se on yh­tei­nen kie­li, jos­sa läs­nä­o­lo sy­ve­nee. To­tuus on sau­nas­sa konk­reet­tis­ta: ih­mi­nen on osa luon­toa ja riip­pu­vai­nen sen ele­men­teis­tä. Sau­nas­sa hil­jai­suus on sy­väl­li­syyt­tä ja kii­re so­si­aa­lis­ta köm­pe­lyyt­tä. Ku­ten sa­vo­lai­nen sa­noi­si: ”Suot­ta­han tuo­ta hät­tä­e­löö, ku is­tu­mal­la­kii eh­tii.”

Hyvyys on tekoja ja tasapainoa

Hy­vyys on sau­nas­sa mi­tat­ta­va suh­de toi­siin ih­mi­siin ja luon­toon. Se syn­tyy huo­mi­os­ta: hyvä löy­ly ei pol­ta, mut­tei jää vai­suk­si. Sii­nä on jo­ta­kin sy­väs­ti eet­tis­tä, sil­lä oma nau­tin­to ei saa pe­rus­tua toi­sen kär­si­myk­seen. Ke­tään ei ”kyy­ky­te­tä” polt­ta­val­la löy­lyl­lä; se ei kuu­lu sau­na­rau­haan.

Vas­tuul­li­nen löy­ly on ta­sa­pai­noa, jos­sa läm­pö riit­tää kai­kil­le. Se on te­ko­ja: huo­leh­ti­mis­ta pui­den riit­tä­vyy­des­tä, ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­ses­tä läm­mi­tyk­ses­tä ja ve­den puh­tau­des­ta. Kun ym­mär­räm­me, et­tei löy­ly kuu­lu vain meil­le vaan on lah­ja luon­nol­ta, hy­vyys muut­tuu te­o­ri­as­ta ko­ke­muk­sek­si. Se on ve­den ja tu­len so­pu­soin­tua yöt­tö­mäs­sä yös­sä.

Kauneus soi kesäyössä

Kau­neus on läs­nä il­man ni­me­ä­mis­tä. Se on va­loi­sa yö, koi­vu­vas­tan tuok­su ja ki­vil­le si­hah­ta­va vesi. Sau­nan ovel­ta avau­tu­va jär­vi­mai­se­ma ki­mal­taa au­rin­gon las­kies­sa, ja tätä nä­kyä sä­es­tää luon­non oma lau­lu­kir­ja.

Pu­na­rin­ta he­läyt­tää kirk­kaan sä­keen­sä hä­mä­rän kes­kel­tä ja pa­ju­lin­tu huo­kaa vas­tauk­sen­sa ke­sän ly­hyy­des­tä. Kun il­ta hä­mär­tyy si­nek­si, mus­ta­ras­tas aloit­taa hui­lu­mai­sen aa­ri­an­sa kuu­sen lat­vas­ta. Se kie­too muut ää­net yh­teen täy­te­läi­sil­lä sä­ve­lil­lään kuin täy­del­li­nen löy­ly­hen­gi­tys. Kai­ken kruu­naa jos­ta­kin ran­ta­ry­tei­kön sy­vim­mäs­tä var­jos­ta ka­jah­ta­va sa­ta­kie­li pur­ka­en soo­lol­laan il­moil­le ryt­mi­sen ilo­tu­li­tuk­sen. Ul­koi­nen ja si­säi­nen mai­se­ma ovat het­ken yh­tä ja sa­maa ole­mis­ta.

Käytännön saunosofiaa

Ju­han­nus­sau­nan vii­saus tuo suu­ret ar­vot alas ja­lus­tal­ta sau­no­jan elä­mys­maa­il­maan. Se on käy­tän­nön sau­no­so­fi­aa: to­tuus tun­tuu ke­hos­sa, hy­vyys nä­kyy ta­sa­pai­no­na ja kau­neus ko­e­taan yh­des­sä luon­non kans­sa.

Kun vii­mei­nen löy­ly haih­tuu ja as­tum­me ran­taan, em­me kan­na vain puh­taut­ta vaan oi­val­lus­ta. Maa­il­ma on het­ken koh­dal­laan. Kun sie­lu ja luon­to ovat sa­mal­la taa­juu­del­la, ih­mi­nen on vih­doin ko­to­naan. Maa­il­ma ei tule val­miik­si hä­täi­le­mäl­lä, mut­ta löy­lyä luo­mal­la se on het­ken täy­del­li­nen.

Heik­ki K. Lyy­ti­nen

Heik­ki K. Lyy­ti­nen on Jy­väs­ky­läs­sä asu­va ke­sä­vir­to­lai­nen, jon­ka Oh­to­las­sa läm­pi­ä­vä sa­vu­sau­na on va­lit­tu Suo­men toi­sek­si par­haak­si.