Sir­pa Ilk­ka-Aho­la toi mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­ses­saan esiin ha­lun­sa Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan stra­te­gi­an ke­hit­te­lyyn. Vaik­ka uu­dis­tuk­sil­le on tar­vet­ta, ei asi­as­sa oi­kein ole ko­vin sy­väl­li­sen kii­reh­ti­mi­sen edel­ly­tyk­siä. Var­sin­kin, kun em­me vie­lä tie­dä, saa­vat­ko seu­ra­kun­ta­lai­set va­li­ta Tar­jan­teen seu­ra­kun­nal­le kirk­ko­her­ran, mikä on kirk­ko­lain läh­tö­koh­ta. To­den­nä­köi­ses­ti ei­vät saa.

Pa­pe­ri­vaa­leil­la va­li­tun kirk­ko­val­tuus­ton va­lit­se­ma kirk­ko­her­ra ei vält­tä­mät­tä saa par­hai­ta mah­dol­li­sia läh­tö­koh­tia toi­mia syk­syl­lä oi­keis­sa vaa­leis­sa va­lit­ta­van kirk­ko­val­tuus­ton kans­sa. Pa­hin­ta on, jos täl­lä työl­lä si­do­taan tu­le­van kirk­ko­her­ran kä­det. 

Mo­net ovat Ruo­ve­del­lä su­rul­li­se­na seu­ran­neet, mi­ten niin tuo­mi­o­ka­pi­tu­li, oh­jaus­ryh­mä kuin jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­ta­kin ovat ker­ta toi­sen­sa jäl­keen ko­ros­ta­neet, et­tä kaik­ki jat­kuu lii­tok­sen jäl­keen kuin en­nen­kin. Ni­me­no­maan muu­tos on se, mitä Ruo­ve­del­lä on kai­vat­tu. Ti­lan­tees­sa, jos­sa mei­dän kirk­ko­neu­vos­ton ta­lou­del­li­nen osaa­mat­to­muus ja tai­ta­mat­to­muus joh­ti vii­si­sa­taa vuot­ta van­han emä­seu­ra­kun­nan ole­mas­sa­o­lon päät­ty­mi­seen, vaik­ka seu­ra­kun­nan mak­su­val­mius oli 125 päi­vää, yli nel­jän­nes­vuo­si. Vai­kea aja­tel­la hei­dän luo­van seu­ra­kun­nal­le ko­vin toi­mi­vaa stra­te­gi­aa.

Sik­si Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan stra­te­gi­set lin­jauk­set kuu­lu­vat mi­nun mie­les­tä­ni va­li­tun kirk­ko­her­ran ja syk­syn vaa­leis­sa muo­dos­tu­van oi­ke­an kirk­ko­val­tuus­ton joh­dol­la teh­tä­vik­si. 

Pa­pe­ri­vaa­leil­la va­li­tun ’pa­pe­ri­kirk­ko­val­tuus­ton’ tär­kein teh­tä­vä oli­si huo­leh­tia sii­tä, et­tei se ky­vyt­tö­myys, joka tu­ho­si Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan, joh­da koh­tuut­to­miin ta­lou­del­li­siin ra­si­tuk­siin vir­to­lai­sil­le kir­kol­lis­ve­ron­mak­sa­jil­le. Vuo­den­vaih­teen ve­ron­ko­ro­tus on vain pie­ni esi­ma­ku sii­tä, mitä tu­le­man pi­tää, jos ’pa­pe­ri­val­tuus­to’ epä­on­nis­tuu täs­sä.

Vir­tain seu­ra­kun­ta oli kel­po seu­ra­kun­ta, jon­ka ta­lout­ta hoi­det­tiin hy­vin. Ruo­ve­del­lä on pit­kään kat­sot­tu kai­ho­ten Vir­tain seu­ra­kun­nan vas­tuun­kan­to­ky­kyä. Nyt uh­ka­ku­vat ovat vir­to­lai­sil­le isot, kun Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan ta­lou­den­pi­don poh­jaa luo­daan. Asia kan­nat­taa ot­taa va­ka­vas­ti.

Esi­mer­kik­si jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­ta loi Tar­jan­teen seu­ra­kun­nal­le toi­min­nal­li­set mit­ta­rit, mut­ta ei ky­en­nyt muo­dos­ta­maan kan­taa sii­hen, min­kä­lai­sil­la re­surs­seil­la nii­hin voi­si pääs­tä. Esi­mer­kik­si täs­sä oli­si ’pa­pe­ri­val­tuus­tol­le’ hyvä teh­tä­vä ku­lu­vak­si vuo­dek­si, mit­kä ovat pai­no­pis­teet ja mi­ten nii­tä re­sur­soi­daan. Muu­ten se­kin jää mar­ras­kuus­sa va­lit­ta­van uu­den kirk­ko­val­tuus­ton mur­heek­si. Hyvä sil­lä oli­si ol­la jo­tain muu­ta­kin poh­jaa, mil­le ra­ken­taa, kuin vain epä­on­nis­tu­jien epä­on­nis­tu­mi­nen.

Vil­le Vauh­ko­nen

Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan jä­sen