Be­sa­me muc­ho
(La pri­me­ra vez)

Ai kun minä niin tyk­kään tuos­ta es­pan­jas­ta. Oi­kein täs­sä sie­lu le­pää kun kuun­te­lee sen läm­min­tä ään­tä. Se on kau­nis­ta ja peh­me­ää, se ei kos­kaan kuu­los­ta ag­res­sii­vi­sel­ta tai yli­mie­li­sel­tä her­ra­kan­san ho­no­tuk­sel­ta.

Ai­van eri­tyi­ses­ti vie­hät­tää tapa, jol­la Inez lä­hes­tyy mi­nua ja rä­pyt­te­lee vä­hän sil­mi­ään. Be­sa­me muc­ho tämä tyt­tö ho­kee. Es­toy le­jos muy de ti, niin et­tä al­kaa oi­kein pyör­ryt­tää.

He­rä­sin juu­ri äs­ken päi­vä­u­nil­ta ja löy­sin työ­pöy­däl­tä pie­nen lap­pu­sen jo­hon Inez oli kir­joit­ta­nut sie­väl­lä kä­si­a­lal­laan, et­tä läh­tään­kö bai­laa­maan un poco.

Hän ei tie­ten­kään käy­tä tuo­ta ru­maa ame­ri­kan vään­nös­tä ”bi­let­tää” joka on Suo­meen omak­sut­tu niin­kuin kaik­ki mikä siel­tä tu­lee. Sa­noin hä­nel­le, et­tä mi­nul­la on vai­keuk­sia is­ki­as­her­mon kans­sa ja ta­sa­pai­no­kin vä­hän vip­paa, niin et­tä jä­te­tään vä­liin ja kes­kit­ty­tään seu­rus­te­le­maan.

Se­li­tin tä­män hä­nel­le sel­ke­äs­ti, mut­ta ei­hän tuo rauk­ka osaa suo­mea, vaik­ka tämä on Eu­roo­pan vi­ral­li­nen kie­li.

Taas­kin hän lä­hes­tyi mi­nua ja hoki tuo­ta be­sa­me, be­sa­me muc­ho.

Mi­nua kiu­saa tie­to sii­tä, et­tä kak­si etu­ham­mas­ta on syö­des­sä ir­ron­nut tois­sa päi­vä­nä, ja et­tä hen­gi­tys hai­see vaik­ka syön ter­va­pas­til­le­ja, Qui­e­ro te­ner­te muj cer­ca mi­rar me.

Ih­met­te­len et­tä ei­kö hän ole huo­man­nut pien­tä ikä­e­roa joka meil­lä on. Vaik­ka en­hän minä mi­kään ikä­lop­pu vie­lä ole, vas­ta täy­tin 87. Bai­laan vie­lä ny­ky­ään­kin sitä lam­ba­daa mum­mon kans­sa. Luu­len et­tä meil­lä Ine­zin kans­sa oli­si vie­lä haus­kem­paa.

Vaan on hä­nel­lä toki huu­mo­rin­ta­jua. Hy­myi­lee nä­tis­ti vaik­ka ei ym­mär­rä mi­tään. Muu­ten, mik­si sinä kir­joi­tat lau­seen al­kuun kaik­ki ky­sy­mys- ja huu­to­mer­kit ylö­sa­lai­sin, minä hä­nel­tä tie­dus­te­lin.

Inez oli häm­men­ty­nyt. Tot­ta kai kir­joi­tan, se­hän on meil­lä päin tapa.

Hän pi­tää pien­tä lau­lu­tau­koa, ja eh­do­tan, et­tä men­täi­siin täs­tä tä­nään Pro­me­san kar­ta­noon ky­läi­le­mään tu­le­van mar­kii­sin, Ma­nu­e­lin ja hä­nen tyt­töys­tö­vän­sä Ja­nan luo. Saa­daan siel­lä ta­so­kas­ta keit­toa ja si­sa­ren­sa hil­loa. Ta­so­kas­ta on se­kin, sil­lä Ma­nu­e­lin pik­ku­sis­ko joh­taa kar­ta­non hil­lo­bis­nes­tä erään krei­vin kera.

Ou­toa on, et­tä tuo po­ruk­ka ni­mit­te­lee Ja­naa ha­nak­si. Mik­si te niin sa­not­te, ky­syin Ine­zul­tä joka vä­hän ko­haut­ti ol­kaan­sa. Mi­nun mie­les­tä­ni on ru­maa ni­mi­tel­lä nais­ta kraa­nak­si.

De nada, Inez vas­ta­si ja ai­he oli pak­ko jät­tää avoi­mek­si. Hän ei oi­kein ym­mär­tä­nyt. Min­kä­pä noil­le ul­ko­maa­lai­sil­le te­kee, vaik­ka ky­sees­sä on­kin eri­no­mai­sen nät­ti ar­tis­ti. Nyt hän kie­toi­kin va­sem­man kä­ten­sä mi­nun ylä­var­ta­lo­ni ym­pä­ril­le ja al­koi taas ho­kea sitä be­sa­mea.

Jäin ai­van sa­nat­to­mak­si ihas­tuk­ses­ta. Pää­tin men­nä ta­kai­sin loi­ko­maan ja kes­ki­tyin kuun­te­le­maan.

Be­sa­me, be­sa­me muc­ho per­der­te que ten­go mie­do, per­der­te amor !

Mik­si ei niin­kin, ei­kä ai­na eng­lan­nik­si, minä ajat­te­lin. (2025)

Asia: Inez Ma­ha­ra­ni. (You tube)

Tar­mo Yli-Ra­ja­la