Kesä oli tul­lut Ket­tu­lan ky­lään.

El­me­ri lait­toi ve­net­tä kun­toon sii­nä toi­vos­sa, et­tä pää­si­si jär­vel­le. Tal­ven jäl­jel­tä ben­sa­let­kut oli­vat kui­vu­neet, jo­ten pe­rä­moot­to­ri vain mu­rah­te­li ja ys­ki. Sa­nel­ma kuu­li ran­nal­ta kan­tau­tu­vat ää­net ja sän­tä­si kat­so­maan, et­tä mitä naa­pu­ris­sa tou­hut­tiin.

Kii­rees­sä hän ot­ti hel­met kau­laan­sa ja vil­kai­si etei­sen pei­lis­tä, oli­han sen­tään py­hä­päi­vä.

– Mil­loin­pa sitä kau­nii­na oli­si, muu­ten kuin sun­nun­tai­sin, tuu­mi Sa­nel­ma ko­ris­tau­tu­mis­taan puo­lus­ta­en.

Ran­nal­le saa­pu­es­saan Sa­nel­ma sor­mei­li hel­mi­ään ja poh­ti.

– Pää­si­si­kö­hän sitä ve­neen kyy­tiin, jos hän sai­si tuon ma­sii­nan käyn­tiin, haa­vei­li hän.

– Min­ne se El­me­ri on läh­dös­sä? ky­syi Sa­nel­ma.

– Ajat­te­lin tuon­ne saa­ren toi­sel­le puo­lel­le, vas­ta­si El­me­ri ja jat­koi moot­to­rin käyn­nis­tys­tä.

– Jos­pa mi­nä­kin ko­kei­li­sin vuo­ros­ta­ni, eh­dot­ti hän ja as­tui ve­nee­seen niin ri­va­kas­ti, et­tä vene hörp­pä­si vet­tä.

– Hui, koh­ta ol­laan nu­rin, huu­dah­ti, El­me­ri kau­his­tu­nee­na.

Hän yrit­ti top­puu­tel­la koo­kas­ta Sa­nel­maa, jol­loin vene läh­ti Sa­nel­man pai­nos­ta lui­su­maan ran­nas­ta ve­sil­le ja sii­nä sa­mas­sa veto naru kim­po­si El­me­rin kä­sis­tä. Kai­ken ih­meen kau­pak­si moot­to­ri käyn­nis­tyi.

– Jo­han se he­rä­si hen­kiin, iloit­si Sa­nel­ma ja hie­roi ki­pe­ää ta­ka­mus­taan, joka oli pau­kah­ta­nut ve­neen lai­taan.

El­me­ri suo­ris­ti hat­tu­aan ja tart­tui kau­huis­saan ve­neen lai­toi­hin kiin­ni.

– Nyt men­nään ei­kä mei­na­ta, sa­noi Sa­nel­ma ja pos­ket heh­ku­en oh­jai­li moot­to­ria naut­tien vas­ta­tuu­les­ta

Hän päät­ti oi­kais­ta Ran­nan Mai­jan mö­kin ohi, jot­ta siel­lä­kin huo­mat­tai­siin hei­dän yh­tei­nen pö­ris­te­ly ve­sil­lä.

– Tok­ko­pa Mai­ja pis­tää pa­hak­seen, jos naa­pu­rit aje­le­vat yh­des­sä kau­nii­na ke­sä­päi­vä­nä, tuu­mi hän tyy­ty­väi­se­nä ja lait­toi kaa­sun poh­jaan.

Tuu­lia Mar­ja­nen
ku­va­tai­tei­li­ja,
joka kä­sit­te­lee ar­jen
ko­miik­kaa
vä­rik­käi­den hah­mo­jen kaut­ta