Van­han pe­rin­teen mu­kaan Sa­nel­ma oli läm­mit­tä­nyt juu­ri en­nen jou­lua sau­nan ja kut­su­nut myös naa­pu­rin­sa Ran­nan Mai­jan sau­no­maan. Pu­ku­huo­nees­sa pa­la­vat kynt­ti­lät loi­vat har­taan tun­nel­man ja il­mas­sa tuok­sui tuo­re kuu­si, jon­ka Sa­nel­ma oli juu­ri ko­ris­tel­lut.

– Jes­tas sen­tään, kun näin ko­me­at nai­set pää­see jou­lun al­la sau­no­maan, pu­he­li Sa­nel­ma ja kat­se­li si­roa Mai­jaa miet­ti­vä­nä.

– Kyl­lä­pä sinä Sa­nel­ma olet saa­nut tä­män sau­nan niin täy­teen jou­lu­tun­nel­maa et­tä ihan sy­dän su­laa, ju­tus­te­li Ran­nan Mai­ja, kun kat­se­li ym­pä­ril­leen.

– Voi veik­ko­nen, elä vaan sinä sii­hen sula ihai­lui­ne­si, vaan mal­ta py­syä ka­sas­sa lau­teil­le as­ti. Sil­lä minä hei­tän kun­non löy­lyt! In­nos­tui Sa­nel­ma ja ko­hen­si pyy­het­tään ym­pä­ril­lään.

– Jaa­ha, on­ko El­me­ri sot­ke­nut sy­dä­me­si, niin et­tei sii­hen au­ta muu kuin kuu­ma löy­ly ja kun­non vih­don­ta koi­vun vas­tal­la sel­kään, sa­noi Ran­nan Mai­jaa ja nau­roi.

– Eläs nyt, kyl­lä mei­dän nyt kel­paa­kin löy­ly­tel­lä, kun El­me­ri vaih­toi uu­det ki­vet kiu­kaal­le.

– On sii­nä näp­pä­rä mies, ke­hui Sa­nel­ma ja kur­kis­ti sil­mä­kul­mas­taan Ran­nan Mai­jaa.

– Si­nä­pä sen sa­noit! Kun­non mies, mut­ta vai­kea saa­da ym­mär­tä­mään, et­tä meis­tä hä­nen oli­si emän­tä va­lit­ta­va, to­kai­si Mai­ja huo­kais­ten.

– Höp­sis­tä, mi­nä­hän sen El­me­rin olen jo va­ran­nut, jot­ta tie­dät. Hän kävi ni­mit­täin lait­ta­mas­sa meil­le uu­det sau­nan ki­vet­kin, tu­hah­ti Sa­nel­ma ja hörp­pä­si glö­giä ku­jeil­len.

– Nyt sinä käyt hur­ja­na Sa­nel­ma ja omi­a­si hö­pi­set, vas­ta­si Mai­ja ka­teel­li­se­na.

– Kat­tia kans­sa, nyt men­nään sau­naan niin et­tä kun­non puna nou­see pos­kil­le! Saat si­nä­kin hie­man vä­riä, il­moit­ti Sa­nel­ma ja meni edel­tä kä­sin lau­teil­le.

Läm­min löy­ly ja koi­vu­vas­to­jen tuok­su ren­tout­ti kyl­pi­jät pääs­tä var­pai­siin ja ar­jen pai­no ka­to­si jon­ne­kin kau­as.

Mo­lem­mat oli­vat sitä miel­tä, et­tä niin hy­vät löy­lyt täy­tyi joh­tua juu­ri­kin El­me­rin lait­ta­mis­ta uu­sis­ta ki­vis­tä. Ei nii­tä ku­kaan muu oli­si osan­nut lait­taa niin hy­vin kuin hei­dän El­me­rin­sä.

Tuu­lia Mar­ja­nen
ku­va­tai­tei­li­ja,
joka kä­sit­te­lee ar­jen
ko­miik­kaa
vä­rik­käi­den hah­mo­jen kaut­ta