Mitä ih­met­tä: luin San­na-Mari Ho­vin kir­jan "Ruot­sin ku­nin­gat­ta­ret" ja mi­nul­le nou­si mie­leen sana "ta­val­li­nen"! Mai­nit­se­ma­ni kir­ja ker­too ai­ka­jär­jes­tyk­ses­sä kai­kis­ta Ruot­sis­sa joko hal­lin­neis­ta tai ku­nin­ga­tar­puo­li­soi­na elä­neis­tä ku­nin­gat­ta­ris­ta 1500-lu­vul­ta ny­ky­päi­vään eli ny­kyi­seen ku­nin­ga­tar Sil­vi­aan as­ti. Te­ok­ses­ta saa mo­ni­puo­li­sen ku­van keu­la­ku­vi­na elä­nei­den nais­ten elä­mäs­tä, mikä ei he­ti­kän kaik­kien koh­dal­la ole ol­lut pelk­kää kul­lan­ki­mal­lus­ta.

Eh­kä sik­si sana "ta­val­li­nen" ku­vaa par­hai­ten sitä, mitä me nai­set ja äi­tiy­del­lä siu­na­tut ih­mi­set saam­me tänä päi­vä­nä elää to­dek­si. Kun ku­nin­gat­ta­ren tär­kein teh­tä­vä oli tuot­taa kruu­nun­pe­ril­li­nen eli poi­ka ja mie­luum­min va­ra­pe­ri­jöi­tä tä­män li­säk­si, saat­toi on­gel­mia tul­la vas­taan. To­sin Ruot­sis­sa myös kak­si nais­ta hal­lit­si ku­nin­gat­ta­ri­na jon­kin ai­kaa, mikä tun­tui heil­le it­sel­leen ol­leen yh­tä häm­men­tä­vää kuin kan­sal­leen­kin.

Siis: ta­val­li­se­na on pal­jon hel­pom­pi elää. Ta­val­li­suus pi­täi­si nos­taa omaan ar­voon­sa, ai­van sa­moin kuin ar­ki­päi­väi­syys ja työn te­ke­mi­nen ja hy­vin­voin­nin tuot­ta­mi­nen oman it­sen, per­heen, kan­sa­kun­nan ja jopa koko maa­il­man­kin hy­väk­si. Äi­tien­päi­vä­nä on syy­tä muis­taa ih­mis­kun­nan tois­ta puo­lis­koa, jon­ka pa­nos per­hei­den elä­mäs­sä an­sait­si­si it­se asi­as­sa jo­ka­päi­väi­sen muis­ta­mi­sen.

Hy­vää äi­tien­päi­vää it­se kul­le­kin äi­dil­le ja koko kan­sa­kun­nal­le!

Tuu­la Jo­ki­nen