Kos­ka kaik­ki on suh­teel­lis­ta, ei voi vält­tyä myös­kään ver­taa­mi­sel­ta. Sa­no­taan, et­tei ole hyvä ver­ra­ta, mut­ta to­del­li­suu­des­sa sitä te­kee huo­maa­mat­taan. Mi­kään ei ole ole­mas­sa vain it­ses­sään, vaan sen mer­ki­tys sel­kiy­tyy vain ver­taa­mal­la jo­hon­kin toi­seen.

Kun ver­taa, voi käy­dä niin, et­tä huo­maa, et­tei täy­del­lis­tä suo­ri­tus­ta ole­kaan. Kou­lu­lai­se­na täh­tä­si kym­pin suo­ri­tuk­seen, mut­ta mah­toi­ko se­kään suo­ri­tus ol­la täy­del­li­nen. Ai­na on pa­ran­ta­mi­sen va­raa ja yk­si elä­män tar­koi­tuk­sis­ta lie­nee pyr­kiä ai­na vain pa­rem­paan. Vai voi­si­ko tyy­y­tyä ole­mas­sa­o­le­vaan?

Ver­tai­lu ja sym­bo­lis­ten mer­ki­tys­ten ha­ke­mi­nen ovat asia erik­seen. Jot­ta voi­si pa­rem­min ym­mär­tää vai­kei­ta asi­oi­ta, nii­tä voi ver­ra­ta ar­ki­sem­piin ja jo­ka­päi­väi­siin toi­miin. Sa­nan­las­kut ja ver­tauk­set ovat kaut­ta ai­ko­jen kiin­nos­ta­neet, kos­ka ne ki­teyt­tä­vät vai­kei­ta ko­ko­nai­suuk­sia ar­ki­sik­si. Mie­lee­ni on esi­merk­ki­nä jää­nyt lu­ki­on psy­ko­lo­gi­as­sa op­pi­ma­ni ku­vaus sii­tä, mi­ten konk­reet­tis­ten ope­raa­ti­oi­den kau­del­la elä­vä lap­si ym­mär­tää asi­oi­ta. Kun 8-vuo­ti­aal­ta ky­syt­tiin, mitä tar­koit­taa sa­non­ta "min­kä taak­seen jät­tää, sen edes­tään löy­tää", hän vas­ta­si "vyö". Näp­pä­rä vas­taus, mut­ta sa­mai­nen hen­ki­lö ai­kuis­tut­tu­aan on jo saa­nut sa­non­nal­le sy­vem­män mer­ki­tyk­sen.

Jos ver­taa 50 vuo­den ta­kais­ta Suo­mea tai koko maa­il­maa ny­ky­maa­il­maan, ei voi us­koa, mi­ten ja mi­hin suun­taan asi­at ovat ke­hit­ty­neet. Pal­jon on ke­hi­tet­ty hy­vää, mut­ta huo­nom­paan­kin suun­taan on mo­nes­sa mie­les­sä edet­ty. Mut­ta kos­ka em­me voi muut­taa kuin it­se­äm­me, voim­me hy­väl­lä syyl­lä to­de­ta ai­no­as­taan it­ses­täm­me, olem­m­ko suh­teel­li­sen vai ver­rat­tain tyy­ty­väi­siä it­seem­me.

Kai­kel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la, si­nul­la­kin lie­nee va­raa muut­tua vie­lä pa­rem­paan suun­taan!

Tuu­la Jo­ki­nen