Toi­mit­ta­ja Mar­kus Määt­tä­nen poh­dis­ke­li taan­noin Aa­mu­leh­des­sä roh­keu­den ole­mus­ta seu­raa­vas­ti: "Roh­keus on ky­kyä toi­mia, vaik­ka pe­lot­tai­si. Roh­keus on eteen­päin me­ne­mis­tä epä­var­muu­des­ta huo­li­mat­ta. Roh­keus on pää­tös­ten te­ke­mis­tä va­ja­vai­sin tie­doin ja ris­kit tie­dos­ta­en. Roh­keus on pit­kää kamp­pai­lua ja vai­keuk­sien sie­tä­mis­tä. Roh­keus on vää­jää­mät­tö­män hy­väk­sy­mis­tä."

Pi­dät­kö it­se­ä­si roh­ke­a­na ja jos pi­dät, mi­ten se si­nus­sa nä­kyy? Vai pi­tää­kö roh­keus yli­pää­tän­sä osoit­taa jo­ten­kin? Roh­kea voi ol­la ää­net­tö­mäs­ti ja it­ses­tään nu­me­roa te­ke­mät­tä. Ajat­te­len, et­tä suu­rin­ta roh­keut­ta on pi­tää kiin­ni pe­ri­aat­teis­taan, ei­kä ku­mar­rel­la joka suun­taan. Täs­tä voi seu­ra­ta pilk­kaa, ali­ar­vi­oin­tia ja ylen­kat­set­ta, mut­ta to­den­nä­köi­ses­ti löy­tyy ai­na myös sa­moin ajat­te­le­via ih­mi­siä, jot­ka pi­tä­vät käy­tös­tä­si ihail­ta­va­na.

Näyt­te­li­jä Ant­ti Tien­suu sa­noo As­kel-leh­den haas­tat­te­lus­sa seu­raa­vas­ti: "Ei roh­keus syn­ny niin, et­tä yrit­tää jo­ten­kin lei­ka­ta pel­koa pois it­ses­tään."

Jos pel­koa ja vaa­raa ei oli­si, ei tar­vit­tai­si roh­keut­ta­kaan ja roh­keu­dek­si riit­tää, et­tei kiel­lä it­se­ään, vaik­kei ai­na voi­ta, me­nes­ty ja lois­ta.

Roh­keut­ta on kat­soa tu­le­vaan luot­ta­en sii­hen, et­tä elä­mä kan­taa ja et­tä jo­kai­sel­la päi­väl­lä on tar­koi­tuk­sen­sa!

Tuu­la Jo­ki­nen