Olet­ko on­nel­li­nen vai on­ne­kas, vai ken­ties mo­lem­pia? Maa­il­man on­nel­li­sim­mak­si ti­las­toi­dun maan kan­sa­lai­sel­ta voi­si odot­taa noi­ta mo­lem­pia tun­ne­ti­lo­ja. Kun it­se­näi­syys­päi­vä lä­hes­tyy, aja­tuk­sis­sa on kii­tol­li­suus täs­tä hy­väs­tä maas­ta, joka edel­leen pys­tyy pi­tä­mään mei­dät tur­vas­sa ja an­ta­maan jo­kai­sel­le pe­rus­toi­meen­tu­lon edel­ly­tyk­set. Voi­si sa­noa, et­tä olem­me ai­na­kin on­nek­kai­ta, el­lem­me sit­ten myös on­nel­li­sia.

Suo­ma­lai­sel­le luon­teel­le ei on­nel­li­suu­den heh­kut­ta­mi­nen ole tyy­pil­lis­tä. Vai­kea on­kin sa­noa, mikä on se vaa­ti­mus­ta­so, jon­ka pi­tää täyt­tyä, et­tä tun­tee it­sen­sä on­nel­li­sek­si. Ja ku­ten rä­sy­ma­tos­sa on vä­lil­lä tum­mia rai­to­ja, on elä­mäs­sä­kin jos­kus asi­oi­ta, joi­ta ei par­haal­la tah­dol­laan­kaan voi kut­sua on­nel­li­suu­den ai­heut­ta­jik­si.

Me toi­vo­tam­me toi­sil­lem­me on­nea mitä eri­lai­sim­mis­sa ti­lan­teis­sa, ja toi­vot­ta­vas­ti sitä to­si­aan tar­koi­tam­me­kin. Toi­sen huo­mi­oon ot­ta­mi­nen ja hy­vän te­ke­mi­nen luo usein suu­rem­man on­nel­li­suu­den tun­teen kuin mitä pel­kän oman hy­vän pe­räs­sä kul­ke­mi­nen tuo.

En ha­lua ol­la nai­i­vi ja us­koa, et­tä kai­kil­la me­nee tänä päi­vä­nä hy­vin. Kai­kel­le kär­si­myk­sel­le ei ole ole­mas­sa se­li­tys­tä, ei­vät­kä se­li­tyk­set yleen­sä au­ta sil­loin, kun pa­hin on kes­tet­tä­vä­nä. Vaik­ka asi­at oli­si­vat mi­ten huo­nos­ti ta­han­sa, on vii­sain­ta odot­taa seu­raa­vaa päi­vää. Asen­noi­tu­mi­nen rat­kai­see ai­na - ja ai­na joku voi aut­taa.

Toi­vo­tan si­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti on­nel­lis­ta it­se­näi­syys­päi­vän ja jou­lun ai­kaa!

Tuu­la Jo­ki­nen